Ope osti terveyssiteitä

Olisi varsin mukavaa asua eri paikkakunnalla kuin siellä, missä on itse töissä opettajana. Pikkukaupungissa ope on kuin pieni julkkis, jonka tekemisiä, menemisiä ja ostamisia seuraa aina sata silmäparia. Kaupassa käydessä onkin syytä moikata varmuuden vuoksi jokaista, sillä kaikki tuntevat kyllä opettajan, vaikkei itse voikaan muistaa koko kylän lasten vanhempia, siskoja, setiä tai tätejä. Jos kulkee mietteissään ja pohtii, jäikö sitä lauantaimakkaraa vielä jääkaappiin vai ei, voi vahingossa jäädä joku tärkeä henkilö tervehtimättä - esimerkiksi juuri hiuksensa värjännyt, hyllyn takaa kurkkiva rouva, jonka lapsen luokanvalvoja tuli oltua yksitoista vuotta sitten ja jonka näki kolmen vuoden aikana yhden kerran vanhempainillassa.

Jos tervehtiminen jää, niin johan oli ylimielinen ja leuhka opettaja, kerta kaikkiaan. Sellainen se on aina ollut.

Oman paikkakunnan lähikaupasta ei voi myöskään ostaa siideriä, terveyssiteitä, pikkuhousunsuojia, tamponeja tai mitään muutakaan hirveän epäilyttävää, sillä siitä seuraa heti oppilaan raportti koulussa. Saunakalja tarkoittaa, että on juoppo. Jos erehtyy menemään kesällä ystävän kanssa terassille, niin sitten vasta rappiolla onkin. Oman pitäjän kesämarkkinoilla ei ole myöskään järkevää  riekkua, sillä iloiset jälleennäkemiset, tanssiminen ja sen sellainen epäilyttävä käyttäytyminen vasta opetuksen tasosta kertookin. Ravintolaan ei tarvitse edes ajatella menevänsä, sillä silloin kuuntelee koko illan joko entisten (ja humalaisten) oppilaidensa elämäkertoja ja koulumuistoja tai pakoilee vanhempia, jotka tahtovat jutella sekä omien että naapurin lasten koulukäyttäytymisestä.

Kyllä se vain niin on, että opettajan ei ole suotavaa tehdä kauheasti virheitä. Opettajan kuuluu istua kotona ja kutoa sukkaa tai käydä puutyöpiirissä entisöimässä arkkua ja kaappikelloa. Niin on hyvä.

Onneksi en silti ole gynekologi. Olisipa kiva, kun oma opettaja tulisi asiakkaaksi.