Pyöristettyä rakkautta

Karliksen blogissa oli minulle sydän ja rakkautta! Haluan kiittää Karlista, mutta myös erityisesti itseäni ja tuotantotiimiäni, joka on tukenut minua vaikeinakin aikoina kevättulvien keskellä ja laihdutuskuurini eri vaiheissa. Tahdon osoittaa kiitokseni myös äidilleni, joka on minut synnyttänyt, ja isälleni, joka ylpeilee sillä, ettei ole koskaan kakkavaippaani vaihtanut. Ilman näitä kahta olisitte jääneet tästäkin korkeakultturisesta lukuelämyksestä paitsi! Annetaan ablodit vielä upealle Maikillekin, sillä olen ollut hyvin, hyvin kiltti, ja täällä on lisää tunnustuksia erinomaisuudestani.

Olen kyllä aika ihana. En edes Tallinnan-laivalla seisovan pöydän tuhatmetrisessä kalapöytäjonossa avautunut eräälle henkisesti köyhälle matkustajalle, joka valitti vihaisesti minulle ja ystävälleni ohittamisesta, kun kävimme kurkkaamassa, mihin oikeastaan edes jonotamme. Se on kuulkaa niin, että jos jälkiruokapöydän yllä lukee voileipiä ja kalatiskin päällä että salaattia, niin kyllä siinä vähemmästäkin menee pieni mieli sekaisin. Heikompi olisi sivaltanut hermoheikille jotain terävää takaisin tai mulkaissut ainakin, väläyttänyt kulmahammasta ja kuolannut kuin susikoira, mutta en minä. Purin vain mielessäni silliä ja tungin katkaravut korviini.

Minun uutta, puolitoista vuotta vanhaa blogiani rakastetaan. Lukijoita on Google-raadissa 130, hei vaan teille kaikille keskimääräistä älykkäämmille kansalaisille, Facebookissa 157, Blogilistalla 18 ja Bloglovinissa 48. Se tekee päissään laskettuna 358, mikä on pyöristettynä noin tuhat. (Itse olen luonnollisesti jäsen noissa jokaisessa monella eri nimimerkillä ja henkilöllisyydellä, mutta sitä nyt ei kannata paljastaa.) Pyöristys seuraavaan tuhanteen on ihan loogista, sillä olin viime viikolla sijaistamassa yhden tunnin matematiikanopettajaa, ja olinpa kyllä huono opettaja. Aiheena oli sin, cos ja tan, ja sellaisillahan nyt ei tee noin niin kuin elämän kannalta yhtään mitään. Toista se on tankata pilkun paikkaa ja lukea suomalaista sotakirjallisuutta, niistä sitä saa voimaa elämään! Matikassa, jonka miellän kovin tarkaksi aineeksi pilkkujen ja desimaalien suhteen, ei kuitenkaan ole millään sellaisella mitään väliä. Olin aivan pöyristynyt: Oppilaat laskivat kulmien ja muutaman mitan avulla aitauksen pituutta, ja kun he saivat vastaukseksi 335 metriä, olikin vastaus tarkistuskirjassa pyöristetty 340 metriin. Minkälaista pelleilyä, kysyn minä? Jos osaa laskea noin hienosti oikein, kuuluu kyllä ilmoittaa metrilleen tarkka vastaus. Sen minä ymmärrän, ettei joka milliä nipoteta, mutta että viisi metriä yläkanttiin! Koska en suvaitse tuollaista leväperäisyyttä ollenkaan, teinkin valituksen kolmelle eri matikanopettajalle ja vatvoin asiaa mielessäni monta päivää. En mene enää ikinä matematiikan tunnille sijaiseksi. Jotain ryhtiä nyt siihen hommaan.

Jos teillä on ihan kauheasti kaikkia mahtavia postausideoita mielessänne, niin ilmoittakaa toki. Älkää kuitenkaan luulko, etten jo etukäteen tietäisi, ettei kukaan vastaa tähän viestiin mitään. Laiskoja olette, vaikka aika ihania ja kivoja silti. Kiitos, että lueskelette, peipit.