sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Muumi-buumiton

Voitte vapaasti aloittaa säälimisen: minulla ei ole yhtään ainoata Muumi-mukia. Ymmärrän kyllä olevani petturisuomalainen, sillä Muumi-mukeja kuuluu kerätä. Muumeja kuuluu rakastaa. Pihan perälle pitää ihmisen pieni sininen maja pystyttämän, eikä sitä taloa lukita yöksi.

Oikeastaan en pidä Muumeista ollenkaan. Älkää käsittäkö väärin, en minä niitä inhoakaan. Muumit ovat aina olleet minulle melko yhdentekeviä, sillä ne vain ovat minun makuuni jotenkin liian kesyjä ja kömpelöitä, liian verkkaisia ja sovinnaisia. On isoa päätä ja pömppöä mahaa - ehkä en halua kuulla tarinoita itsestäni. Muumimammaa pitäisi sitä paitsi jonkun käydä potkaisemassa persauksille tai köyttää esiliinan naruista hillokellariin kiinni.

Olenkin enemmän Astrid Lindgren -ihmisiä: Peppi hyppii pitkin kattoja poliisia pakoon, kauhistuttaa huonoilla tavoillaan kahvikutsuilla ja nostaa koulussa jalat pöydälle. Eemeli vetää siskonsa lipputankoon, Katto Kassinen ahnehtii Pikkuveljen karkit ja Melukylän lapset leikkivät ladossa niin että heinä pöllyää. Ruotsalaisissa hahmoissa on potkua, johon kiltin ja tunnollisen, mutta piilokapinallisen tytön oli lapsena turvallista ihastua. Kukaan hahmoista kun ei kuitenkaan ole oikeasti ilkeä.

Perimmäinen syy siihen, miksi en kerää Muumi-mukeja, on kuitenkin se, että en pysty käsittelemään samassa kaapissa niin montaa hahmoa ja väriä yhtä aikaa, eikä sellaisen karkelokansan kanssa sitä paitsi sovi oikein mikään lautasliinakaan. Ymmärrän, että Pitkätossua ei moinen asia häiritsisi, joten ehkä minussa todellakin on enemmän muumia kuin hopsansaata. Muumi-mukeja en kuitenkaan aio ostaa ja laihdutan oman ison pääni pois ovenkarmeja hakkaamasta heti ensi viikolla. Kapina se on pienikin kapina, ja oppikoon muu Suomi elämää Muumeilta Hullujen Päivien kassajonoissa, kun uutta mukia myydään rajoitettu määrä. Eivät ole heillä kaikki Muumit laaksossa, vaan kotona kaapissa.


Muumit tarjosi Google.

16 kommenttia:

  1. Minullakaan ei ole yhtään ainutta muumimukia. Joskus olen miettinyt että niitä voisi ostaa ihan sijoitusmielessä, mutta enpä ole viitsinyt tuhlata vähiä rahojani siihen että niistä joskus saisi muutaman ylimääräisen euron...

    VastaaPoista
  2. Meiltä löytyy kaksi, lapset lahjaksi saaneet ;)

    VastaaPoista
  3. Ei minullakaan ole ensimmäistäkään muumimukia. Sen sijaan lasinen tuikkupallo Muumi-aiheisena löytyy, mutta sen olen saanut lahjaksi.

    VastaaPoista
  4. Meiltäpäs löytyykin Muumeja ja PALJON! 8)

    VastaaPoista
  5. Ikävä kyllä suomalainen Muumi-kultti perustuu nykyään siihen 90-luvun alussa ensimmäisen kerran esitettyyn televisiosarjaan ja sen myötä tulleeseen lapselliseen muumihömppään. Jos lukee niitä alkuperäisiä Toven kirjoittamia kirjoja ja sarjakuvia, niin niiden maailma on aika kaukana Livsonin luomasta naminami-muumimaailmasta, eikä se suinkaan ole kesy ja sovinnainen. Ennen oli kaikki paremmin, muumitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Minä en silti pysty ihastumaan Muumeihin, ja ehkä se verkkaisuus ja kesyys tuleekin tapahtumien hitaudesta. Lapsena muistan, miten pitkästyin Taikatalveen, vaikka kuinka yritin sitä rakastaa. Päädyin värittelemään kirjan kuvia, kun se oli mielenkiintoisempaa. (Mistä tuli sitten myöhemmin huono omatunto.)

      Poista
  6. Mina tykkaan Muumeista mutta tuollaisilla hinnoilla en mene mitaan kippoja ostamaan. Mukit ovat ihan liian pieniakin minun makuuni.

    VastaaPoista
  7. Etenkin krapulassa Muumit on kauheinta katsottavaa, mitä tiedän. Believe me.

    T. Kurre

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan ollut krapulassa, joten en voi kuin yrittää samaistua tuskaasi.

      Poista
  8. Minäkin liityn muumittomiin! En ole myöskään koskaan katsonut kokonaista jaksoa muumeja telkkarista. Lapsetkaan eivät niistä juurikaan välitä. Hattivateista kyllä tykkään ja niin tykkäävät lapsetkin. Niissä on outoa ulkopuolisuuden asennetta. Alankin keräämään hattivattimukeja!

    VastaaPoista
  9. Minä inhoan muumimukeja. Niissä on niin rahastuksen maku, että kahvikin maistuu niistä pahalta.
    Silti meillä on niitä kaapissa 10. Miksi?! Yhtäkään en ole itse ostanut, yhtäkään en ole meille toivonut.
    Vaikka mukit ovatkin laadultaan hyviä, on niillä semmoinen riistohinta, että toivoisin, ettei kukaan elämäni nainen tai mies tuhlaisi niihin vähiä ropojaan.

    Itse muumeista sinänsä kyllä tykkään, niin niistä vanhoista kuin uusistakin, vaikka kovin erilaisia ovatkin. Mutta astioita en siedä silmissäni kuin pakon sanelemana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Eihän noita mukeja tietenkään tehtäisi, ellei kansa haluaisi niitä melkein millä hinnalla hyvänsä. Lienee yleisesti tiedossa, miten paljon joistain mukeista huuto.netissä pyydetään.

      Vanhan kuvituksen mukaiset, mustavalkoiset Muumit miellyttävät omaa silmääni paljon enemmän kuin nuo uudet.

      Poista
  10. Oh, mulla on Muumi-mukeja aika paljonkin. Ne ovat tärkeitä, esillä, paloja Suomesta. Lisäksi käytin kyllä Muumeja välineinä oppitunneillakin, kun tuuppasin äikkää yläasteelaisiin silloin kun vielä tein samaa kuin sinä. Kummasti ysiluokkalaiset hiljenivät ja HÖRÄHTELIVÄT NAURUUN Muumi-jaksoa katsottaessa :D Muumit ovat laaksossani mutta voih, joskus ne karkaavat kanootilla toisiin laaksoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtautuisin varmasti Muumi-mukeihin ja Unikko-kuosiin ihan eri tavalla, jos asuisin ulkomailla. Täällä ne ovat aivan liian puhkikulutettuja.

      Mitä yläkouluikäisiin tulee, niin ihan saman huomion olen tehnyt: Muumit jaksavat kirjallisuushistorian tunneilla innostaa takapenkin köllitkin uskomattomiin suorituksiin. On tietoutta ja kiinnostusta, joka on aitoa. Siksi ihmettelenkin, mihin minun omat Muumini ovat karanneet.

      Poista
  11. Täältäkin löytyy kaksi mukia ja kulhoa, jotka ovat lapset lahjaksi saaneet. Enempää en kaipaa. Muualla käytän mielelläni, mutta omaan kaappiin en hanki. Lusikoita on sitten sitäkin enemmän ja nekin lahjaksi saatuja omasta toiveesta.
    Meillä lapset ei ole oikein koskaan muumeja katselleet, mutta hahmoista tykkäävät kyllä.

    VastaaPoista
  12. Ihanaa! Luulin jo olevani ainoa maailmassa, joka ei yhtään muumimukia ole kotiinsa hilannut! Enkä mariskoolia, unikkokuosia, enkä omista kalevalakoruja. Jälkimmäisistä tosin muutama uustuotannosta kiinnostaa, olenkohan tulossa keski-ikään (mies huomauttaa, että olen jo reippaasti sen ylittänyt, nukkukoon sohvalla ensi yön!). Aaltomaljakoita on, niitä perinteisiä, ei uusia eri kokoon rutattuja, nekin siksi kun isoisä lasinpuhaltaja ja koko suku lasin kanssa tekemisissä. Enkä tällä tarkoita lasikantisia laulukirjoja. Osalla toki niitäkin.

    Tove Janssonia kirjailijana arvostan, ihan muilla kuin muumiansioilla.

    HannaHoo

    VastaaPoista