keskiviikko 23. tammikuuta 2013

(Muka) kynnysmattokoululaiset

Olen ollut tässä sivukorvalla kuulevinani väitteen, että opettajat eivät kunnioita oppilaita. Opettajat suhtautuvat heihin kuulemma kuin kynnysmattoihin, eivät vastaa kiltteyteen kiltteydellä eivätkä arvosta oppilaitaan, ja sen vuoksi ei ole ihme, ettei heitä puolestaan kunnioiteta.

Uskokaa minua, viimeksi mainitun kunnioituksen puutteen kyllä huomaa.

Harvoin se on opettaja, joka vittua huutaa. Harvemmin se on opettaja, joka polttaa kyykkien kymmenen hengen ryhmässä tupakkaa auton takana tai kuvittelee, että useammasta tunnille menemättä jättämisestä ei koidu minkäänlaisia seuraamuksia. Harvemmin se on opettaja, joka syljeksii käytäville tai tönii toisia naulakoihin. Harvemmin se on opettaja, joka jättää hommansa tekemättä ja alkaa heitellä paperilennokkeja tai menee pulpetin alle istumaan. No, kerran kyllä otin kontaktia lattiaan: Istuin opettajanpöydän reunalla, kun koko pöytä keikahti yhtäkkiä nurin. Lentäessäni eteenpäin suustani kuului korkeaoktaavinen aaaaa  - mutta olen vieläkin ylpeä sangen tyylikkäästä alastulostani suoraan kontalleni. Heitin hiukset silmiltäni ja jatkoin lattianrajasta alistuskonjunktiorimpsua niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ilmoitin surkeasta pöydästä talonmiehelle. Minulla oli siihen oikeus.

Monet oppilaatkin ovat nykyisin hyvin tietoisia siitä, mitkä heidän oikeutensa (muka) ovat. Heihin ei saa (muka) koskea, heille ei saa (muka) korottaa ääntään, heillä on (muka) oikeus kävellä opettajaa päin, ja on (muka) heidän oikeutensa päättää, missä he välituntinsa viettävät. Oppilailla on (muka) oikeus vaatia vaikka mitä, ja suurimpana kaikuu minä, minä, minä. Minulla on oikeus.

Tai ehkä sittenkin: Sinulla ei ole oikeutta!

Mihin ja milloin katosi oppivelvollisuus, jota myös -oikeudeksi voisi kutsua? Mihin katosi velvollisuus tehdä kotiläksyt, hoitaa sovitut tehtävät ajallaan, noudattaa yhteisiä sääntöjä ja välillä myös Suomen lakia? Mihin katosi sellainen pikku seikka, että muilla on oikeus tulla kouluun oppimaan eikä kuuntelemaan joidenkin mellastamista? Miten kummassa sitä itsellä onkin aina niin kovasti oikeuksia ja niin kovin vähän velvollisuuksia? Opettajan työssä täytyy olla pitkä pinna, ja väitän, että monesti sääntöjä rikkovien oppilaidenkaan jokaista rikettä tai poikkipuolista sanaa ei ylös kirjata. Silti opettaja ei vastaa kiltteyteen kiltteydellä, kuulen syytöksen.

Usein ne, jotka julistavat kovaäänisimmin, eivät ole enemmistö: tahtoisinkin tietää, kuinka suuri osa oppilaista ihan oikeasti ajattelee, että opettajat ovat ilkeitä, eivät tahdo auttaa eivätkä arvosta oppilasta. Olisi myös mielenkiintoista selvittää, millainen on omasta mielestään oppilas, joka katsoo, ettei hänen kiltteyteensä vastata. Kiltteyden käsite on nimittäin mielenkiintoinen: Kun minä olen kiltti, minulle pitää olla kiltti - ja ei siinä mitään, hyvä juttu. Mutta kun olen ehkä toistuvasti tuhma ja rikon sääntöjä, opettaja on rangaistusta antaessaan rasittava/ärsyttävä/tyhmä/huora/homo.

Arvosta ja ymmärrä siinä nyt sitten.

Koulun säännöt ovat kuin mitkä tahansa säännöt: ne on tehty siksi, että kaikilla olisi hyvä olla. Ne on tehty siksi, että laki nyt vain sattuu sanomaan, että koulua on käytävä ja tupakkaa poltettava vasta täysi-ikäisenä, jos sille päälle vielä silloin sattuu. Kun rikkoo sääntöjä toistuvasti ja suhtautuu kehotuksiin halveksuvasti, koetellen, vähätellen ja naureskellen, loppuu joskus pitempikin pinna.

Nykypäivän opettajilla saattaa olla monesti tunne, että heitä pidetään kynnysmattoina, joihin on, järkyttävää kyllä, joidenkin oppilaiden mielestä sallittua pyyhkiä kovaäänisesti jalat ja sylkäistä mennessään.










14 kommenttia:

  1. Just tänään luin Kodin Kuvalehdestä samaan aiheeseen liittyvän jutun, joka sai minut nyökyttelemään sangen samanmielisesti: www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/maarit_korhonen_kotilaksytysta_vanhemmille

    VastaaPoista
  2. En todellakaan kadehdi peruskoulun opettajien osaa.
    On teillä kestämistä, juuri kuvailemallasi tavalla. Ja päälle vielä ne vaatimuksiaan esittävät vanhemmat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi suurimmaksi osaksi aikaa asiat ovat kuitenkin ihan hyvin. :)

      Poista
  3. siitä vaan pitämään aamunavaus (pidetäänkö sellaisia enää?). Jos vaikka opettajat sitten luokassa keskusteluttaisivat aiheesta... jos vaikka vatipäätkin heräisi... oppisivat olemaan ihmisiksi ihmistenilmoilla... ehkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamunavaus on pakko pitää, muuten niitä ei kyllä varmaan kukaan vapaaehtoisesti pitäisikään. Siinä on mielestäni sellainen muinaisjäänne, että pois joutaisi.

      Äidinkieli on siitä ihana oppiaine, että sen puitteissa on erittäin hyvä keskustella ja harjoitella keskustelemista melkein aiheesta kuin aiheesta. Äikkä on parasta!

      Poista
  4. Koulumaailma on muuttunut melkoisesti. Nuorten ylimielisyys auktoriteettiä kohtaan on hämmentävää. Opettajat ovat koulussa nuoria varten. Eivät kiusaamassa heitä.
    Kyllähän sitä toki omallakin yläasteella tapahtui ja sattui vaikka mitä, varsinkin kun olin tyttöluokalla! Meitä oli 16 tyttöä. Melkoinen kanalauma. Sen jälkeen kyseisessä koulussa ei ole ollut yhtään tyttöluokkaa ;-) Nimim. lihapullat liitutaulussa (minä en siis niitä heittänyt, vaan yksi toinen)

    Blogissani on sinulle tunnustus
    http://korkeuksissa.blogspot.nl/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppilaiden mielestä opettajien homma taitaa olla nimenomaan se häiritseminen ja vapaa-ajan hankaloittaminen. :D

      Ja et tietenkään heittänyt. Kukapa ei olisi?

      Kiitos. <3

      Poista
  5. En muista että olenko aiemmin kehunut, mutta nyt kehun: ihana blogi sinulla, johon yläkoulun matikan opena samaistun monta kertaa. Minullakin on omassa blogissani sinulle tunnustus :).

    VastaaPoista
  6. Äitini oli musiikinopettaja lähes 20 vuotta ja opetti mm. tarkkailuluokassa, josta kertoi minulle kauhutarinoita (joku heistä työnsi pianon alas koulun rappuja, varsinainen mini-Hulk siis). Ihmekös tuo, että yksi kaunis päivä äitini jätti työnsä ja lähti Albaniaan vapaaehtoistyöhön kahdeksaksi vuodeksi ja suunnittelee nyt siirtyvänsä Brasiliaan. Ovat niissä maissa varmaan paljon kunnioittavampia kuin pianoja työntelevät suomalaiset. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä niin ääriesimerkki, että melkein huvittaisi, ellei olisi vähän surullinen. Melkoinen äiti sinulla! Rispektiä!

      Poista
  7. Olen myös törmännyt ilmiöön, jossa koulun rehtorilla ei ole oppilaisiin minkäänlaista otetta. Rehtoria ei kunnioiteta. Käyttäydytään miten vaan, mutta rehtori ei ota kantaa tai häntä se ei haittaa. Mutta en haluaisi kyllä siinä koulussa olla opettajana - miten opettaja voi saada oppilailta arvostusta ja opettaa käytöstapoja, jos rehtorikaan ei sitä vaadi?

    VastaaPoista