torstai 25. lokakuuta 2012

Rakkauden hinta

Prinsessa Madeleine on mennyt kihloihin ja avioituu ensi kesänä. Rakkaus se on hienoa ja juhlahumu etenkin, ja må hon leva och grattis på den där saken! Jag tycker om svenska och prinsesstorta. Tykkään monesta muustakin asiasta, kuten sohvatyynyistä, suklaasta, lautasliinoista ja timanteista. Sohvatyynyistä kauneimmat ovat silkkisiä, suklaasta parasta vaalea, lautasliinakokoelman tulee olla kattava ja timanttien suuria. Jos jalokivi on pieni, niin sanokaapa vain, mitä hyötyä siitä on noin niin kuin elämän kannalta? Kun nainen sanoo, että pikkutimantti on sievä ja se sopii omaan luonteeseen ja ettei oikeastaan pohjimmiltaan pidäkään timanteista, niin uskokaa minua, miehet: hän valehtelee. Olen kuullut monesta ilmeisen luotettavasta lähteestä, miten on rouvia alkanut harmittaa vihkisormuksen yksi minitimantti piilossa jossain sormen reunustalla. Siellä se surullisena viestii alemmuuskompleksia ja yksinäisyyttä, rakkauden olematonta liekkiä. Avioitumissuunnitelmien kiihkossa sitoutua olisi voitu vaikka Kinder-munan kivellä, mutta kyllä kymmenen vuoden jälkeen pitää jo ottaa indeksikorotus huomioon.

Kerran lapseni katseli kaulakoruani ja ihmetteli, miksi sen timantti on niin pieni, ettei sitä edes näy. Ohjeistin pojan välittömästi tiedustelemaan asiaa isältään.

Kyllä on sillä lailla, että miehen tehtävä on näyttää reviirinsä ja merkitä naisensa suurin elkein. Kohottaa kummasti naisen itsetuntoa, kun sormessa on sen kokoinen järkäle, että käsi laahaa maata ja timantti raapii parkettia. Ne ne ovat oikeita elämän jälkiä. On sitä paitsi tosi kiva nähdä, mitä liinallaan siivouspäivänä kiillottaa, sillä harva sitä nauttii pikkukiven puhdistamisesta hammastikulla mikroskoopin alla. Naisen yksinkertaisesti täytyy saada (mahdollisimman iso) kiiltävä kivi aina silloin tällöin, ja se kasvattaa myös intoa hoitaa kotia.

Nyrkkisääntönä voisi, miehet, pitää sitä, että koruja pitää ehdottomasti vaihtaa uusiin useammin kuin puhelimia. Olisiko siinä tarpeeksi tekninen esimerkki?

Näin paljon prinsessa Madeleinen kihlannut Chris O'Neill tulevaa vaimoaan rakastaa:




15 kommenttia:

  1. Loistava teksti :D Ihanaa ku löysin sinun blogisi, saanu nauraa ääneen kun lukenu tätä läpi :)

    VastaaPoista
  2. Miten olisi korujen vaihtamisen tekninen tuki eikö olisi hyvä ammatti.
    Gary

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin olla korujen kuluttaja, jätetään se tekninen tuki muille.

      Poista
  3. Tärkein syy, miksi aikoinaan luovuin ihanasta vapaudestani ja menin naimisiin, oli kunnon timanttisormus. Mulla on siinä kolme niin isoa kiveä (ei ihan noin isoa kuin Maddella), että sille sai jonkun hemmetin aitoisuustodistuksenkin vakuutusyhtiötä varten. Ja nyt mä en ole käyttänyt sitä varmaan viiteen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ollut täydellinen syy mennä naimisiin! Onnittelut mahtavista naimakaupoista! (Tsot, tsot kaappisormuksille.)

      Poista
  4. Miul ei oo kiveä, mut miun mies siivoaa, pesee pyykkiä ja latailee tiskikonetta sen lisäksi, että kantaa mökkiin rahat, remontoi ja osaa korjata auton. En vaihtais ;)

    VastaaPoista
  5. Joopa joo, ensin se mies tupaa kiveä sormeen , ja sitten se roikkuu kiviriippana koivessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän sitä pysyy hyvin tasapainossa, eikä kaadu niin herkästi. :D

      Poista
  6. Jaaha, omenat on putoilleet puusta - öö - jonnekin. Piti siis tämä tulla raportoimaan. Postilaatikkoon tuli lelulehti ja kuopus 6 v. alkoi tietysti heti kirjoittaa joulupukille: "Pitäisköhän miun pyytää joulupukilta semmosia tyylikkäitä neulottuja villavaatteita... Eiku hei, mie kirjotan tähän, että OIKEITA TIMANTTEJA!"

    VastaaPoista
  7. Ei se ihme ole, että sormus käy ahdistamaan pitkän liiton aikana. Siinä on vain liian pieni timantti!

    VastaaPoista
  8. On kyllä mahtava blogi! Pakko alkaa seurata.
    (Ja itse tunnun olevan allerginen kaikelle kiiltävälle, joten tulevan puolison on turha yrittää hukuttaa minua glitteriin. Mitähän sekin kertoo?)

    VastaaPoista