Ankkavaalit

Iltapäivälehdet uutisoivat jälleen kilvan, miten hassuja ja näppäriä hylättyihin äänestyslipukkeisiin johtaneita piirroksia tai muita merkintöjä näissä kunnallisvaaleissa nähtiin. Oli kekseliäästi jälleen etenkin perinteistä ystäväämme Aku Ankkaa, ja sille tasolle se älykkyys sitten monella oli jäänytkin.

Ketä naurattaa, käsi pystyyn.

Minun mielestäni on turha sanoa, että protesti se on pienikin protesti ja parempi kirkkoveneen kuva kuin kotiin jääminen. Olen sen verran vakavahenkinen, että en kyllä yhtään jaksa tuollaisia naurettavia pelleilyjä, joita voisi odottaa alakoulu- tai yläkouluikäisiltä lapsilta. Eivät kaikki asiat ole ihan samoja, eikä kaikkia asioita tarvitse lyödä läskiksi. Jos on niin helvetin ahkera, että harjoittelee piirtämään Ankkalinna-naamoja päivät pitkät, niin merkkaisi sitten samalla allekirjoituksensa siihen alle, kun on niin kova tyyppi. Missä se kovuus näkyy, kun aikuisina ihmisinä nauraa kiherretään äänestyskopissa ja liimataan salaa jotain foliopaperista askarreltua kannanottoa teipillä äänestyslipukkeeseen kiinni? Jos tietäisin aikuisen sukulaiseni tekevän niin, häpeäisin silmät päästäni. Kuvitelkaapa vain vaikkapa isänne piirtelemään tai kirjoittelemaan hävyttömyyksiä sermin takana piilossa. Vaikka jos samasta omenapuusta on syöty, niin ehkä sitä on pidetty kuvaamataitokerhoa koko suvun voimin, kuka tietää.

Ärsyttää myös se, miksi tällaisista pelleilykupongeista tehdään uutisia ja otetaan lähikuvia. Kuinka sankariksi sitä höpönassuäänestäjä itsensä tunteekaan, kun kävelee äänestyspaikalta pois töherryksen tai kannanoton raapustettuaan. Oikein yläläpyt varmaan itselleen antaa ja itsetuntonsa voimissa hykertelee, miten on taas maailmalle näytetty ja demokratialle! Virne se vain syvenee, kun oma lippunen pääsee lehteen, sillä sitten sitä on ihan julkkis ja muuta tavoitettahan elämällä enää harvoin onkaan. Nykypäivän roskajournalismi saisi katsoa itseään peilistä ja hävetä, vaikka luulenpa vain, että se olisi minunkin vauhkoontumisestani vain tyytyväinen. Saimme aikaan reaktion, se myhäilisi.

Kaikenlaisia vitsiniekkoja ja älykääpiöitä sitä tähän maailmaan mahtuukin. Jos olet sellainen, nouskoon kasvoillesi häpeän puna, senkin keskenkasvuinen ipana. Haluaisin antaa sinulle miljoona tuntia jälki-istuntoa ja kasvatuskeskustelua, pistää nurkkaan ja joku vanhan kansan kansakoulun opettaja saisi antaa karttakepillä sormille. Siinä olisi vähän perinnettä Ankkalinnan ystävälle, kun suusta pääsisi kääk.

Näin sitä vaikutetaan.