Mankelihullu

Nythän on niin, että ihmisen tulee mankeloida lakanat. On aivan naurettavaa väittää, että yhtä hyvin niillä ryppyisilläkin nukkuu tai että mankelointi on turhaa ja että varsin mainiosti riittää muka lakanoiden taittelu kaappiin. Ei riitä. On kuulkaa sillä tavalla, että jos eteenne laitetaan kaksi sänkyä, joista toinen on pedattu suoraan koneesta otetuilla vuodevaatteilla (oletetaan nyt, että ne on myös kuivatettu, kun kuitenkin takerrutte pikkuseikkoihin ja alatte rettelöidä) ja toinen sileillä, vasta mankeloiduilla lakanoilla, niin kumpikohan vain olisi valintanne? Mitä? Silmät kiinni ja käsi sydämelle.

Tästä päästään siihen, että mankelini hajosi. Suomalainen laatutuote, ikää reipas vuosi ja takuuta jäljellä vajaa. Kyllä on ollut vastatuulta. Ensin odottelin kymmenen vuotta, että kodissani on mankelille tilaa. Sitten, kun vihdoin pääsin mankelikonekauppaan, käytiin seuraavanlainen suhteellisen älykäs keskustelu:

- Hei, tulin ostamaan mankelin. (Minä)
- No voi voi. Kuule kun nyt on sellainen tilanne, että Suomesta ovat kaikki mankeleiden moottorit loppuneet! Että jos tulisit sitten jokin toinen kerta uudelleen. (Myyjä)
- Ahaa. (Minä)
- Kyllä näin ikävästi nyt on tilanne. (Myyjä)
- No jospa minä nyt sitten vielä puoli vuotta silittäisin lakanat. (Minä)

On muuten suhteellisen vittumaista hommaa silittää 270x280-kokoisia aluslakanoita, ellette satu tietämään.

Muutaman kuukauden kuluttua olin sitten mankelin onnellinen omistaja. Hetki oli juhlallinen. Ajelin kylillä pari ylimääräistä onnenrinkiä mankeli peräluukussani (auton) ja pistin kotona heti kokeilumielessä pussilakanan sisään, luukun kiinni ja kas, eteenpäin se pyöritti, muttei taaksepäin. Siellä oli jumissa ja pysyi. Nostin sataviisikymmentätuhattamiljoonaa kiloa painavan mankelin takaisin autoon, ajelin kauppaan ja osoitin sormella kohti peräluukkuani (auton). Sain uuden koneen tilalle ja miltei itkin helpotuksesta.

Menin kotiin. Panin mankeliin lakanan. Eteenpäin se pyöritti, muttei taaksepäin. Nostin sataviisikymmentätuhattamiljooonaa kiloa painavan mankelin takaisin autoon, ajelin takaisin ja kysyin, että mitäs nyt tehdään.

Sain vielä samana päivänä kaksi lakanaani ja toisen korjatuista mankeleista takaisin. Hyviä mankelointeja nyt sitten vaan! (Myyjä)

Huomenna nostan sataviisikymmentätuhattamiljoonaa kiloa painavan koneen ja sen sisällä olevan pussilakanan autoon, ajelen kauppaan ja ehkä itken. Tai nauran, mistä sitä tietää. Mankelihullut ovat arvaamattomia. Voivat vaikka tunkea Upon jonkun peräluukkuun.