Tervepä terve, imperlatiivi!

Jotkin asiat äidinkielessämme ovat harmillisen vaikeita. Eräitä näistä ovat aikamuodot, joita tavataan myös monessa muussa kielessä yllättävän usein. Kuulemani mukaan oppilaat ovat kuitenkin monesti sitä mieltä, ettei niitä ole opetettu ikinä, tai jos on, ei niitä tarvitsisi olla olemassakaan, sen verran turhia ovat ja vaivoina pyörivät. Samoin minä ajattelen esimerkiksi matematiikan tunneista, joilla ratkaistaan avaruudessa akselinsa ympäri pyörähtelevien kappaleiden tilavuuksia.

Verbin aikamuodot opetetaan ensimmäisen kerran alakoulussa, ja sen jälkeen niitä vielä kertaillaan seitsemännen luokan alussa. Kahdeksannella oletus on, että homma on jo hallussa. Mutta ei ole. Kuka niitä imperlatiiveja nyt muka pistoja tai kokeita kauemmin muistaa? Paras vastaus aikamuotoja kysyttäessä on kuitenkin ollut seuraava: "Aikamuotoja ovat aamu, iltapäivä, päivä ja ilta." Mitenkäs tuon nyt menee kiistämään?

Myös sukukielet tuottavat joskus hankaluuksia, sillä kielisukulaisryhmämme ovat pieniä, hieman tuntemattomia, siten vaikeasti muistettavia ja muutenkin monen kiinnostamattomuusalueella. Viro ja karjala menevät useimmiten kaikilla oikein, mutta läheisiksi kielisukulaisiksemme on mainittu monen monta kertaa paitsi saksa, venäjä ja mandariinikiina myös vappa, veppä, vitja, vetjä, vamma ja inkeriini.

Hauskimmista vastauksista mieleeni on jäänyt myös täydennystehtävä, jossa luovuudesta ei saa lisäpisteitä, mutta kyllä opettajan mieltä enemmän arvaukset lohduttavat kuin tyhjät rivit.

Suomen kansallisrunoilija on __________ __________ __________. Hänen tärkein teoksensa on myös kotipaikkakuntaammekin koskettava ___________ ___________ ___________. Se alkaa runolla ____________.

"Suomen kansallisrunoilija on En Kyllä Muista. Hänen tärkein teoksensa on kotipaikkakuntaammekin koskettava Pelastakaa sotamies Ryan. Se alkaa runolla Tervepä terve."

Aivan mahtavaa. Luovuus on aina hyvästä, ja tuo oppilas pääsee elämässään pitkälle!

Paras juttu on silti oppilaiden kertoma tositarina siitä, miten eräs heistä oli seitsemännellä luokalla erehtynyt biologian kokeessa tarkoituksesta. Kokeessahan on heti ensimmäisenä ylhäällä tyhjä viiva oppilaan nimeä ja luokkaa varten. Siihen sitten vain nimi, ei siinä mitään, hihat ylös ja
tehtäviä eteenpäin. Kun opettaja oli kotona ottanut laukustaan koepinkan ja alkanut niitä korjata, oli oppilaan nimen vieressä "Nähnyt"-kohdassa lueteltu viivalle luontohavaintoja.

Nähnyt: kettuja, pöllöjä, ilveksiä (eläintarhassa).