Kehu ei haise

Positiivinen palaute on äärimmäisen tärkeää. Minulle opettajana olemisen tärkeimpiä hetkiä ovat paitsi oppimisen ja hoksaamisen tuomat kirkastumiset kasvoilla, myös ne kohtaamiset, jolloin voin yhdellä pienelläkin kehulla nostaa oppilaan puoli metriä pidemmäksi tai saada tunnustuksen tuoman, vähän sellaisen salaisen tyytyväisyyshymyn vilahtamaan kasvoilla. Koen itsekin onnistumista ja saan hyvän mielen pitkäksi aikaa erityisesti silloin, kun joku, jolle kehuja ei erityisemmin ole sadellut, onnistuu, tekee jonkin tehtävän poikkeuksellisen hienosti, ylittää itsensä, tuo luokkakeskustelussa esiin tietämyksensä asiasta tai hoksaa ihmetellä jotain olennaista, mistä viriää itse asiassa se tärkein oppimisen muoto: keskustelu. Juttelemme tunneillani paljon. Kaikesta. Uutisista, tapahtumista, ilmiöistä ja kokemuksista. Pidän sitä opeista olennaisimpana, sillä terve kiinnostus asioihin, kuunteleminen, puhuminen ja osallistuminen ovat taitoja, joita elämässä tarvitaan joka päivä loppuun asti.

Ei sillä, etteivätkö pilkut olisi lähellä sydäntäni myös, mutta silti.

Joskus kehumisen vaikutusta ei näe välittömästi, vaan opettajaa turhauttaa, kun mikään ei muutu - ei hyvällä, ei pahalla, eikä vielä kerran hyvälläkään. Hyvän siemen on silti järkevämpi kylvö kuin moittimisen siemen. Ehkä ahaa-elämys tulee vasta myöhemmin. Ehkä se vie edes jonain hetkenä eteenpäin, tuntuu hyvältä ja jakaa hitusen hyvää eteenpäin.

Myös opettaja kaipaa joskus kehuja, sillä ei niitäkään ihan joka päivä jaella. Ne ovat niin tärkeitä, että kun kaappeja siivotessani löysin muutaman pahan päivän varalle säästämäni, käsin kirjoitetun lappusen, minulta pääsi itku. Toinen palautepaperi oli kollegoilta, toinen vuosien takaiselta oppilaalta.

Sain hyvän muistutuksen siitä, miten kauniista ja kannustavista sanoista voikaan tulla hyvä mieli. Tämän vuoden suurin tavoitteeni olkoonkin se, että pyrin nostamaan erityisen hyvin esiin oppilaiden onnistumiset. Isommat ja pienemmät, välillä jotkin vähän olemattomatkin, jotka joillekin ovat tavallisia ja itsestään selviä. Kehu kantanee pidemmälle kuin todistuksen joulunumero.