Formularavia ja ampumapainia

Kuten tiedätte, urheilu on hyvin lähellä sydäntäni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jotain pitäisi tehdä: Mikä siinä on, että vaikka maailma muuttuu ja Kuuhunkin mennään silloin kuin huvittaa, niin urheilulajit ovat säilyneet lähes muuttumattomina Kreikan antiikinaikaisista painikisoista asti? Vaikka joka työpaikalla vaaditaan kehittämistä ja uudistumista, urheilijat ne vain juoksevat samaa 400 metrin rinkiä shortsinlahkeet viuhuen yhä, edelleen ja aina vaan.

Olenkin ajatellut helpottaa Suomen ja Maailman Urheiluliittojen toimintaa antamalla heille vähän uudistamisvinkkejä. Koska uskon vakaasti muutosvastarintaan, lähestyn asiaa jo olemassa olevien resurssien uudelleen valjastamisella. Pituushyppyähän on esimerkiksi noin tuhat vuotta sitten varsin kekseliäästi jalostettu parilla lisäponkaisulla kolmiloikaksi, mutta tuollainen on vain harrastelijoiden puuhastelua. Vähän luovuutta, pyydän.

Yksi luonnollisimmista uusista lajeista olisi ehdottomasti formularavi. On tallit ja on hevosvoimat, molemmat jo valmiiksi. Tupakkamainos vain ponin kylkeen, ja homma on nopeasti kasassa. Laji on yksinkertainen: ensin vain kiitolaukkaa sadekelin kavioilla pitkin Monacoa, sitten lennosta vaihto bensakoneeseen ja kohti ruutulippua.

Mutta siirrytään toki eteenpäin ampumapainin pariin. Eihän sitä pelkkää kyrmyniskojen vääntämistä kukaan jaksa tuntitolkulla katsoa! Ehdotankin, että pannaan vähän jännitystä peliin: ensimmäisestä painimisen tuoksinnassa päässeestä pierusta otetaan kiväärit esiin ja heitetään vastustaja niskalenkillä ampumapaikalle jumppamaton päätyyn. Molemmat saavat yhden laukauksen, ja pisteitä jaetaan osuman mukaan. Sitten taas takaisin matolle, pienet painit ja kuulostelut, vieläkö pääsee paukku. Jos pääsee, ei muuta kuin takaisin ampumaradalle - ja taas paukkuu. Hyvä ampuja voi taktikoida piereskelyjen määrällä, huonompi yrittää pidätellä.

Mäkihyppytrap se vasta mielenkiintoista olisikin! (Trap on sitä kiekkojen ampumista, tiedättehän. Minä en tiennyt, katsoin Googlesta.) Mäkihypyn vaikeusastettahan voisi helposti lisätä ihan vain vaikkapa tuulikoneella, mutta ei nyt tyydytä helppoihin ja ensimmäisenä mieleen tuleviin ratkaisuihin. Mäkihyppytrapissa urheilija huutaa liitoon ponnistettuaan hep, ja kone laukaisee käskystä kiekon ilmaan. Siinä sitten vain salamannopeasti pyssy selästä ja töihin. Hyväksyttävät hypyt kertyvät sen mukaan, osuuko kiekkoon vai ei. Tyylipisteitä ei tässä lajissa jaella, mutta yleisöön ampumista tulisi välttää.

Urheiluliitto voi pistää mietintään myös uimahyppyjoogan, balettijääkiekon, nenänkaivuukoskenlaskun ja makkaran grillaamisen. Siinä tulee hirveä hiki, jos seisoo ihan grillin vieressä koko ajan.

Viimeisenä ehdottaisin vielä shakkinyrkkeilyä. Kun toisen siirto oikein vituttaa, kaivetaan hanskat pöydän alta ja lyödään vastustajan hevosta turpaan.