Sikailua

Eilen oli rokkipäivä. Koska olen tosi punkkari, puin ylleni niin kireät farmarihousut, että reidenympärys pieneni monta senttiä. Aivan mahtavaa. Hengittäminen oli toki epämiellyttävää, mutta "Kaikkehen tottuu, paitti puukkoon seljäs ja siihenki tottuu, jos makaa vattallansa". Sitä paitsi on loogista, että kun jostain kireästä luopuu (hermot), niin jotain kireää pitää tulla tasapainon vuoksi tilalle.

Loppuillasta askeleeni saattoi tosin olla hivenen verran horjuva. Ihan vain väsymyksestä, tietenkin. Nestetasapainosta huolehtiminen on kauhean tärkeää kesäkuumalla, sillä muuten voi vaikka ottaa ja pyörtyä, mutta pitää aina muistaa myös syödä hyvin. Eilen keskityin nauttimaan kokonaisena paistettua sikaa ja toistakin. Henkilökuvaani katsellessa en ole kyllä ihan varma, miten hyvä idea se oli. 

Tarkkana tyttönä kaivoin jossain vaiheessa iltaa käsilaukustani muistiinpanovälineet ja otsalampun (oli jo pimeää) ja tein festivaalialueella huomioita: 


- Kansa eroteltiin aidalla kahtia, Tärkeisiin ja rahvaaseen. VIP-ihmiset saivat istua oikeilla vessanpöntöillä. 
- Rokkikansa joko rokkasi, eläytyi ja lauloi mukana tai seisoi sandaaleissaan suorana pötkönä ilmeenkään värähtämättä. Kuka hullu sitä muka kättään pyynnöstä heiluttaisi, hyvänen aika. Viihdyttäköön nyt keskenään siinä, kun siitä palkan saa ja paljonkohan oikein saakaan! Onkohan koulujakaan käynyt ikinä, pitkätukka.
- Joillekin näytti olevan kansallisperinteisesti hyvin tärkeää ehtiä juoda kaikkea mahdollista ja niin paljon kuin mahdollista. Toisten, mahdollisesti vaimojen ja tyttöystävien, tehtävä oli motkottaa siitä.
- Toisilla oli rokkiniitit, kajalit ja bändipaidat, toiset olivat lähteneet rikkaruohojen nyppimisen jälkeen markkinoille ostamaan metrilakua. 
- Naiset ja miehet nyt vain eivät aina sovi samaan maailmaan, varsinkaan loppuillasta. Yksi ilmoitti haluavansa erota, kun ei ollut edes ehtinyt kotona kunnolla hiuksiaan kuivata. Syy on täysin ymmärrettävä.

Olipa hyvät bailandot! Huomenna laihdutetaan taas!