Assan Kakena

Minua jostain syystä huvittaa aivan kauheasti, että osoiterivillä lukee assankakena. Mettäperällä on nimittäin ihan oma Assa, ja arvatkaapa, kuka on sieltä kotoisin? Kyllä vain. Ja koska Assalla ihan oikeasti asuvat kaikista kovimmat jätkät, Kaket muun muassa, niin meitsi on vähän niin kuin melko kova jätkä itsekin. Assan Kake. Rokrok. Osasin joskus soittaa klarinettia, joten repikää siitä. Ja huom.: ostin juuri Kikan kokoelmalevyn hintaan 12,95 e.

Prinsessuus ja Kakeus ovat ehkä pikkuisen ristiriidassa keskenään, mutta kuka sitä nyt ei jollain lailla jakomielitautinen olisi? Naisilla on sitä paitsi kaikki oikeus muuttaa  mieltään juuri silloin kuin siltä tuntuu, ja vaikkei aina tuntuisikaan. Se on sisään rakennettu ominaisuus, jota lievittää vain suklaa. Se, joka sanoo, ettei välitä suklaasta, esittää. Minäpä olenkin tänään jo syönyt kulhoon jähmettynyttä leivontasuklaata, jota alunperin sulatin viikonlopun Pätkis-kakun kuorrutetta varten hieman liikaa. Nyt olen siinä etuoikeutetussa asemassa (assassa), että saan lohkaista kipon pohjalta paksun, jähmettyneen kimpaleen ja haukata suun suklaata täyteen. Siinä on kuulkaa ihan eri fiilis kuin levyssä tai patukassa. Onnea on. Olen varma, että ainakin joku ymmärtää.

Muutenkin olen ollut jo tosi ahkera. Olen ehtinyt myös jo, tuota, öh, juoda kahvia. Lisäksi olen listannut mahdolliset sadepäivän aktiviteetit, joiden ainoa ongelma on se, että ne kaikki sijaitsevat liian kaukana toisistaan. Aloittanen ruuanlaitolla, joka sijoittuu keittiöön.

Mikäköhän muuten korvaisi sanan aktiviteetti? Kun puhutaan sadepäivän aktiviteeteista, tulee jotenkin liian tehokas ja urheilullinen olo. Entä, jos haluaa tehdä jotain kivaa, mutta ei olla mitenkään erityisen aktiivinen? Eikö sadepäivä voisi olla vain passiviteetti?