Olin opiskeluaikoinani lenkillä kaupungilla. (En juossut, toim. huom.) Paikallinen avohoitopotilas päivysti eräässä valoristeyksessä, tervehti minua jo kaukaa, katsoi päästä varpaisiin ja huusi lujaa: "Venäläiset huorat ovat valloittaneet kaupungin! Minä olen sulttaani!" Katsoin viisaimmaksi kiirehtiä pakoon. Venäläisillä huorilla on nopea askel.
Seuraavalla viikolla olin melkein yhtä onnekas, vaikka ystäväni ei ollutkaan ihan yhtä arvovaltainen. Päivän opiskelut oli opiskeltu, ja olin kävelemässä kotiin. Minua vastaan tuli keski-ikäinen, puolihameeseen pukeutunut ja hyvin räikeänpunaisella huulipunalla itsensä maalannut nainen, joka kääntyi perääni ja latasi: "Ei luulisi noin rumalla naamalla kehtaavan kulkea."
Opiskelin Jyväskylässä. Terveisiä.
Tapahtui eilen:
Keinuin illalla leikkipuistossa. Otti mahanpohjasta. (Päätelmä: Olen vanha vähän vanhentunut.) Vauhtia ottaessani huomasin hiekalla keinun vieressä lukuisten karkkipapereiden seassa kaksi avattua Sultan Conture -kuorta. Sillä lailla. Toivottavasti eivät olleet syöneet niitäkin. Ensimmäinen nyt vielä voisi mennä vahingossa, mutta luulisi toisen kohdalla jo ymmärtävän. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti