perjantai 22. heinäkuuta 2011

Nettisipsejä kullekin

Ihminen on hyvällä säkällä onnellinen, kun sillä on virikkeitä. Virikkeet voivat olla monenlaisia. Olen hankkinut elämääni jonkin verran sellaisia.

1) Postimyynti. Tänäänkin postissa odottavat uudet lakanat sekä jälkitoimituksena tulevat shortsit. Miten ne osasivatkaan tulla tällaisena kuumana päivänä! Eilen katselin netistä yli metrin korkuisia kynttilänjalkoja puutarhaan, pöytägrilliä ja ihan muutamaa vaatetta vain. Mutta en tilannut! Postimyynti on taitolaji.

Väitän oikeastaan ansaitsevani diplomin tai sen puutteessa Valioluokan nettishoppailija -tittelin, sillä olen hankkinut järkevästi ja harkiten esimerkiksi
- suomalaisia säkkituoleja Ranskasta
- tanskalaisen termospullon Ruotsista
- italialaisia kynttilänjalkoja Belgiasta

ja kesymmin
- lastenvaunut ja -istuimen sekä rannekellon Saksasta
- matkarattaat Hollannista
- sohvatyynyjä, sängynpeiton ja lenkkitossut Britanniasta
- julisteita ja musiikkia Amerikoista
- kosmetiikkaa Hong Kongista ja Jerseystä.

Mieskin on pikku hiljaa oppinut tavoille, huraa! Pari viikkoa sitten hän tilasi netistä 15 pussia sipsejä.

2) Rikkaruohojen kitkeminen. Se on hommaa, joka vapauttaa sielun. Voisin olla ammatiltani kitkijänainen, jos sitä olisi mahdollista tehdä sateella sisätiloissa ja työaika olisi jotenkin mukavasti muokattavissa. Ajattelisin, että jotain yhdeksästä kolmeen olisi sopiva, ja kesälomat tietenkin runsaahkot.

Rikkaruohojen kitkeminen myös kasvattaa luonnetta, sillä aina ei voi osua oikeaan.

3) Askartelu. Tänään olen jo askarrellut vessapaperirullasta kahdet jouluaiheiset kiikarit. Niissä on kimalletarroja ja rakennusliikkeen teippiä. Pystyisittekö vaan itse samaan, mitä? Vanhoilla päivillä voisi perustaa jonkin askartelimon: kiikareita kolmet kympillä.

4) Teinit. Jos ei muuten ole luonnostaan virkeä, niin kun hakeutuu töihin teiniviiksien pariin, vetreytyy kummasti. Heiltä kuulee viimeisimmät hitit ja hutit, oppii uusia, tärkeitä sanontoja ja miettii usein, mihin sitä päänsä onkaan pistänyt. Erään kerran pulpetin alle. Oli pakko katsoa ihan lähietäisyydeltä, kun viisitoistakesäinen, 180-senttinen kölli oli jäänyt sinne jumiin.

Lisää virike-ehdotuksia otetaan mielellään vastaan. Olen tosin varma, että näillä pääsee jo pitkälle.

Ps. Ei tullut timantteja.

1 kommentti: