maanantai 11. toukokuuta 2015

Raggari-isä koulunpenkillä

Koulussamme oli lauantaina oppilaiden ja vanhempien yhteinen koulupäivä. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani tunneilla vanhempien kanssa, vaikka vastaavasta edellisestä yhteiskoulupäivästä onkin yhtäkkiä päässyt kulumaan yli kymmenen vuotta. Silloin ensimmäinen tunti loppui niin hupaisasti, että naurattaa vieläkin.

Opetin ensimmäisinä työvuosinani myös historiaa, sillä kukapa nyt ei tykkäisi oppia menneisyyden virheistä ja olla jälkiviisas. Opetussuosikkini oli ehdottomasti Suomen sota (1808 - 1809) ja sen strategiat, vaikka opiskeluaikoina sivuaineeni mielenkiintoisimmat aiheet olivatkin Suomen noituuden historia sekä Helsingin prostituoitujen historia. Niitä en yläkoulussa enkä lukiossa päässyt kovasti korostamaan, mikä on luonnollisesti opetussuunnitelman suuri puute.

Kymmenen vuotta sitten ensimmäisellä aamutunnilla oli juurikin historiaa. Oppilaat olivat valmistelleet vanhemmilleen tietovisailun, jonka vastauksia isät ja äidit ihan tosissaan ryhmissä pohtivat. Lopputunnista etupenkin Roope-isä alkoi kuitenkin osoittaa merkkejä siitä, että hänellä oli jotain mielessä. Pian nousi käsi pystyyn.

- Roope, nyökkäsin asiaankuuluvasti ja annoin hänelle puheenvuoron.
- Kun tässä on nyt tällainen juttu, hän aloitti ja kaiveli taskujaan. - Kun mulla on tällainen lappu.
- Jahas. Mikäs lappu sinulla nyt sitten siinä oikein on? kysyin ja katselin virnuilevaa aikuisoppilasta.

Roope lähti kävelemään kohti opettajanpöytää, ja muut vanhemmat seurasivat kiinnostuneina, mitä tuleman pitäisi. Taiteltu paperi ojennettiin opettajalle.

- Lue siitä vaikka ihan ääneen, kehotti Roope. - Se koskee välituntia.

Otin paperin ja minua alkoi hymyilyttää.


LUPALAPPU

Oppilaalla Roope Tammisto (hlötunnus) on vaimon myöntämä lupa tupakoida koulupäivän aikana. 

Terveisin
Leena Tammisto


Luokallinen aikuisia räjähti nauruun. Valaisin Roopea tupakoinnin vakavista vaaroista ja siitä, että koska tupakointi on koulun järjestyssäännöissä kielletty, en luonnollisesti voisi sitä koulupäivän aikana sallia.

Ja niin Roope lähti välitunnille.

Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli jäänyt kiinni nuorten suosimalla tupakkanurkalla ja saanut välituntivalvojalta jälki-istuntoa. Valistunut isä teki asiasta rehtorille valituksen, ja kahden tunnin jälki-istunto korvattiin koulunjälkeisellä istumisella paikallisessa pubissa tuopin äärellä.

Kodin ja koulun yhteistyö on iloinen ja tärkeä asia. Enemmän pitäisi sellaista olla. Ja Roopeja.







2 kommenttia:

  1. Mä voisin olla just tuollainen vanhempi. Harmi etten polta röökiä.

    VastaaPoista
  2. Päivän piristys paksusuolen tähystyksen jälkeen. Huomiset hammaslääkärin treffitkin unohtui vähäksi aikaa.!
    G

    VastaaPoista