maanantai 18. toukokuuta 2015

Fatass vs. Misupeipiparpi

Lomakausi siintää jo edessä. Etkö mahdu viimekesäisiin mekkoihisi? Kinnaavatko farkkusortsisi? Oletko jälleen lipsunut? Käykö niin aina, taas ja jälleen kerran?

Mikä sinua vaivaa? Missä on itsekurisi muusikattilan edessä? Etkö häpeä, että häviät taistelussa korvapuustille? Veditkö pullaa kokonaisen pussin kostoksi (kenelle?) yhdeltä istumalta?

Luuseri. Mitä sinulla on sanottavana puolustukseksesi?


Jatkuvasti sahaa painoni mun
olo on kuin syöttöpossun lihotetun.
Käsi pistää väkisin suuhuni ruokaa
kahden eestä kiskon lasagnevuokaa.
Kohtuus kaikessa, vanha kansa opettaa
silti en voi millään mä vetämistä lopettaa.

Leipä on hyvää, syön niitä monta
syyttää saan luonnettani ponnetonta.
Stoppia en osaa pistää mä tähän
kostoksi otan vielä ranskanleipää vähän.
Päälle sit kasaan oikein kunnolla juustoa
kyllä se, kuulkaa, vahvistaa luustoa.

Sukuni on lihavaa, geenit määrää tahtia
turhaa on näin ollen kaloreita vahtia.
Mummokin on vähän tuhdimmanpuoleinen
miksi mä oisin yhtään erilainen?
Helppohan niiden on salilta huudella
joita on siunattu laihuudella.


Ahaa. Suvun syyksi sysäät kaiken. Mitä tähän tuumaa Misupeipiparpi?


Mitä siinä vingut, saamaton läski
kuka sua taas muka syömään käski?
Mummo on mummo ja sinä olet sinä
lopetapa heti tuo säälittävä kitinä.
Farkkusi jos kinnaavat reisistä ja mahasta
elämäntapamuutos ei liene pahasta.

Lähde siis lenkille, pyöräile tai kävele
ylämäkee kiipeä, ylös, alas pyrähtele.
Joogaa ja tanssi, lähde tyttö uimaan
kalorit nuo palaa hyvin aamutuimaan.
Aina pitää löytää aikaa myös itselle
endorfiineistä tulee niin hyvälle mielelle!


Pullukka puolustautuu:


En minä halua aamulla herätä
kuudelta voimani rippeitä kerätä.
Lähteä lenkille, pyöräillä töihin
keskityn mieluummin nukuttuihin öihin.
Elämässä tärkeintä on nauttia siitä
ei minun aikani salille riitä.

Huolehdin kodista, lapsista ja perheestä
en mistään vyötärön makkaraerheestä.
Jos olen mielestänne lihava ja saamaton
harvemmin kuitenkaan aivan onneton.
En ymmärrä sitä että elämä on salilla
harva sitä kroppaansa esittelee Balilla.

Oisin, joo, mieluusti paljonkin hoikempi
mutta tää on asia mulle oleellisempi:
nautin ehkä himpun verran liikaa elosta
vaan eipä tarvi kärsiä hiilareiden pelosta.
Syön mitä syön ja liikun jos ehdin
ajoittain paljon myös vetelehdin.

Uikkarit vähän voi vyötäröstä puristaa
elämää en silti haluu liikaa kuristaa.
Siinä menee raja että punnitsen ruokani
antakaa mun pitää lasagnevuokani!
Dieettieväsrasiaa en ota kylään mukaan
sitä ei saa mua tekemään kukaan.


Misupeipiparpi ei ihan ymmärrä:

Tahdon minä kysyä tämän vielä sinulta
mikset voi ottaa mallia minulta?
Aamulla puuroon purkki raejuustoa,
sekin kyllä varmasti lujittaa luustoa.
Kun syöt runsaasti rahkaa ja kanaa,
niin sä et kovin kauan painoasi manaa.

Jokainen haluaa näyttää hyvältä,
läskinä oleminen on aivan syvältä:
miks ei voi elää terveellisesti pitkään
muuhun ei riitä tekosyyt mitkään. 
Ei ole hirveää jumpata vähän
vertaas nyt kroppaasi vartaloon tähän!



Pullukka ei anna periksi:


Kuules nyt Misupeipiparpi sä pieni
itse mä valitsen elämisen tieni.
Elämästä me ei olla koskaan samaa mieltä
väisty siis vähäsen rantavalaan tieltä.
Kaunis sä olet, hoikka ja vahva,
ei sulla pullistele jenkkakahva.

Mieluummin kuitenkin elän miten haluan
grillatun kyljyksen luutkin kaluan.
Kukaan ei oo tyytyväinen itseensä koskaan
usko en yhtään muuhun roskaan.
Nostele sä painoja, jatkuvasti jumppaa
minä tanssin elämässä kevyempää humppaa.



Misupeipi:


Ehkä mä luovutan sun suhteesi, valas
et ikinä saa tarpeeksi painoa alas.
Aina on tekosyitä liikkumatta jättää
ja kotona ruokaa suuhunsa mättää.
Etkö sä tajua: terveydelläs leikit,
turvonnutta naamaa ei peitä edes meikit.


Fatassin kosto:

Pistä sä rintas ja perseesi nettiin
sitä kautta lähde itseäs ettiin.
Painoja nosta ja tankoon laita rautaa,
kuva ota kaikille: katso tätä nautaa!
Minulla on asiaa teille, missit
tsekatkaapa miten isot ja mahtavat tissit.

On minun perseelläni kokoa kyllä
vyötärön ympäri ei käsivarret yllä.
Silti oon kiva, en yhtään paha
mua ei kuvasta vain iso maha.
Eletään tyytyväisenä kaikki täällä 
vaikka olis rannalla bikinit päällä.


Misukki on jo lähtenyt salille, Fatass lausuu laulujaan yksin. Molempi parempi.



4 kommenttia:

  1. Ei sulla koskaan mitään persoonallisuushäiriötä ole epäilty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useasti. Tässä ammatissa pärjää kuitenkin vähän hullumpikin, joten sikäli ei hätää!

      Poista
  2. Suorastaan loistavaa riimittelyä! Sulta ei kyllä mielikuvitusta puutu :D

    VastaaPoista