sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Alk. 39 e ja 100 h

Matkojen varaaminen on melkein yhtä työlästä kuin valokuvakirjojen tekeminen, sillä niihin molempiin saa tuhrautumaan tunteja, päiviä tai viikkoja aikaa. Ennen vanhaan hypättiin Hassen siivelle tai homman hoiti Aurinkomatkat, eikä hotellivaihtoehtoja ollut kuin muutama. Lentokone vei, bussi kuljetti ja opas tiputti oikeassa paikassa pois. Sitten tervetuliaisdrinkki käteen, bermudat jalkaan ja uima-altaalle, päiväretkelle ja paikalliseen kyläiltaan zorbasta tanssimaan. Kaupunkikohteita oli ennen muinoin pakettimatkana tarjolla vähemmän, mutta muistan minä niitäkin R-kioskilta hakemistani, painetuista oppaista ihastelleeni. Kaupunkilomien suosio onkin tämän vuosituhannen ja -kymmenen erityispiirre, sillä reittilentojen halpeneminen ja ihmisten omatoimisuus Internetin myötä ovat muuttaneet matkailualaa suuresti.

Töitä omatoimisuus sananmukaisesti teettää. Ensin etsitään loma-aika, sitten verrataan kohteita ja hintoja. Markkinointi on usein harhaanjohtavaa: halpalentoyhtiöiden suurella huutama alk. 39 euroa saattaa tarkoittaakin loppupeleissä jotain ihan muuta kuin edullista pistäytymistä Pariisissa. Yleensä käy jotenkin seuraavista:

a) meno on halpa, paluuhinta kolminkertainen
b) meno on halpa, paluuta ei ole saatavilla halutuksi päiväksi
c) meno-paluu on kohtuuhintainen, mutta matkaan lähdetään keskellä yötä tai matkalta palataan keskellä yötä
d) meno-paluu on kohtuuhintainen, mutta välilasku tuo matka-aikaan palatessa kuusi tuntia Osloa tai kolme ja puoli tuntia Kööpenhaminaa
e) meno-paluu on kohtuuhintainen, mutta kun siihen lisätään kaikki mahdolliset maksut, kuten laukkumaksut, paikanvarausmaksut, peruutusturvat, ruokatarjoilut sekä varauksen maksamisen luottokortilla, alkuperäinen kohtuu jäi kauas taakse
f) meno-paluu on kohtuuhintainen, mutta joudut ottamaan päivän tai pari virkavapaata, jotta pääset matkaan
g) meno-paluu on kohtuuhintainen, mutta joudutte yöpymään matkaa edeltävän yön hotellissa ja ehkä ruokailemaan ravintolassa.

Kun matka on onnistuneesti varattu, joko kalliilla tai halvalla, alkaa majapaikan etsiminen. Siinä taas käy jotenkin seuraavista:

a) puolet ajankohdan hotelleista on jo varattu, ettekä saa mieluistanne
b) muita mieluisia kyllä löytyy, mutta ne ovatkin sitten puolet kalliimpia kuin ne puolet, jotka on jo varattu
c) kun löytää hyvän hotellin, se on liian kaukana kaikesta ja viikonlopun tai pidennetyn viikonlopun kallisarvoinen aika kuluu julkisilla liikkumiseen
d) kun löytää hyvän hotellin, siinä ei ole huoneita perheille
e) kun löytää hyvä hotellin, sen saama palaute Tridadvisor-sivustolla osoittaakin, että paikka sijaitsee punaisten lyhtyjen alueella tai että aamupala on lisämaksullinen ja hintaansa nähden olemattoman huono
f) kun löytää hyvän hotellin, lähin metroasema harmittavan kaukana
g) kun löytää hyvän hotellin, sinne siirtyminen lentokentältä on joko kallista tai hankalaa

Ennen vanhaan sitä vain mentiin matkatoimistoon tai matkaesitelehden paperisille sivuille ja varattiin silmät ummessa jokin muutamista vaihtoehdoista ja mentiin. Nyt luetaan tuntitolkulla ympäri maailmaa matkaajien arvosteluja, tähdityksiä, peukutuksia ja huomioita nettisivuilta ja mietitään, kuinka paljon haittaavat hotellin maksullinen Wi-Fi-yhteys, vastaanottotiskin työntekijän ilmiselvän koppava käytös tai eräiden käyttäjien huonot kokemukset siivoamisen tasosta ja suihkuveden olemattomasta paineesta. Kulttuurierojakin arvioissa huomaa nopeasti: amerikkalaiset turistit tietävät aina hämmästyttävästi nimetä palautteissaan hotellin henkilökunnan nimeltä. Minulla ei milloinkaan ole ollut aavistustakaan siitä, kuka on töissä respassa, kuka baaritiskillä, kuka allaspalvelijana tai kerrossiivoojana. Suomalaisen small talkiksi riittää tervehtiminen, ja kyllä sitä laukutkin ihan itse osaa huoneeseensa kantaa. Tulevalla reissulla ahdistaakin jo etukäteen se, että hotelli pitää yhtenä kehutuimpana puolenaan tiistai-, keskiviikko- ja torstai-iltaisin pidettävää hotellin asukkaiden yhteistä social catheringia ilmaisine pikku snackseineen. Todellakin nökötän silloin jossain allasalueen peränurkassa suihkumyssy silmilläni ja haen vain ilmaiset juomat altaanreunalle, enkä tutustu yhtään kehenkään.

Suunnitteleminen kuitenkin kannattaa, sillä lyhyestä tai pitemmästäkin lomasta jäävät paremmat muistot, kun perusasioiden kanssa ei tarvitse paikanpäällä takuta. Onnistuneen loman jälkeen ei sitten enää tarvitsekaan kuin avata Ifolor ja aloittaa seuraava tuntikausien työstäminen...





4 kommenttia:

  1. Totta puhut, kaikki nuo mahdollisuudet ovat tuttuja.

    Mutta, Aurinkomatkat ovat edelleenkin olemassa. Eihan sita ole pakko tuttaville kertoa etta on niin juntti etta on sielta sen koko paketin tilannut ihan yhdella napinpainalluksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Aurinkomatkoilla (jne.) viikoksi altaalle pääsee, mutta joidenkin määrittelemättömien päivien pyrähdykset tai pysäkit kaupunkikohteissa ovatkin sitten astetta mahdottomampi yhtälö. Bamse-loma on iloinen loma, ei siinä mitään!

      Poista
  2. Mä löysin noista sun vaihtoehdoista aika täydellisen kombon eli g+e! Mitä vikaa on suomalaisessa siistissä hotellissa, hyvässä ravintolaruuassa ja suomalaisessa hotelliaamiaisessa? Matkalle pääsee jo päivää aikaisemmin, ei tarvii herätä kolmelta kotona, syödä hätäisesti aamupalalla vanhaa leipää, muistaa sammuttaa silitysrautaa ja viedä roskia pimeässä. Sen sijaan ajellaan rauhassa illalla isolle kirkolle, majoitutaan mukavaan hotelliin ja nukutaan puhtaissa lakanoissa. Sitten aamupalalle ja varttia vaille kentälle. Joku voi tykätä punaisista lyhdyistä, mutta mulle kelpaa hyvä hotellin+surkea aamupala kaupunkilomalla. Se vaatii vain vähän Tripadvisoria lisäksi, mutta yleensä siitä kulman takaa löytyy hyvä ja halpa aamupala. Ja toinen ja kolmaskin.

    VastaaPoista
  3. Me olemme lisänneet vielä siihen loman viimeiseenkin vaiheeseen vähän vaikeusastetta käyttämällä Ifolorin sijaan saksalaista Fotobuchia, jossa on paaaaljon vapaammat mahdollisuudet säätää niitä kuvien kokoja, asetteluja ym. säätöjä = paaaaljon enemmän liikkuvia osia palapelissä. (Mutta hei, nykyään sen saa sentään englanninkielisellä käyttöliittymällä, säästyy paljon aikaa kun ei tarvitse kaivella saksantaitoja jostain muistin takalokeroista.) Terv. nimim. viime hiihtolomamatkan kuvakirjasta on tähän mennessä tehtynä n. 1/4.

    Mutta niin tai näin, kyllä matkailu on ihanaa (siis jos sellaisesta sattuu tykkäämään) ja ne maailmalta karttuvat muistot ovat tyyppiä priceless, sekä rahassa että vaivannäössä mitattuna!

    VastaaPoista