I love mökkeily

Olinpa tuossa mökkeilemässä. Oli luonnonrauhaa, linnunpönttöjä, muurahaisia - ja kirjastoautopysäkki. Kyllä se on nykyaikana niin, että kun siirtyy kilometrin pois sivistyksen parista, surraa se luokse väkisinkin. Tällä kertaa minun ei kuitenkaan tarvinnut lainata luettavaa, sillä mukanani oli tuhannen sivun romaani, jonka kansikuva sopi sopivasti ruman sohvan väriin. Sain kirjalla hienosti tarpeellista tasapainoa sisustukseen, kun jätin sen kivasti mutta puolihuolimattomasti pöydälle ja loin mielikuvaa siitä, että ihan on tarkoituksella ihmisellä oranssi Sotkan vuodesohva. Mökkeilyssä luonnon ja ihmisen ja kaiken sellaisen pitää olla kuulkaas tasapainossa, jotta mieli saa tosissaan levätä ja grilliwursti laskettua.

Siinä muurahaisia tappaessani mietin mökkeilyn syvintä olemusta. Että niin kuin mikä on se juttu tai luonteenpiirre, joka saa ihmiset pusikkoon majoittumaan ja nuotiolauluja laulamaan? Pusikko on tietenkin sitä varten, että siihen voi purkaa aggressionsa, sillä siellä minäkin riehuin leikkurien kanssa yömyöhään ja raivasin enimpiä koivuja pois männynkäpyjen tieltä. Jotain muutakin puskaa siinä meni samalla vaivalla, mutta pientä oli heilumiseni vielä. Kunhan saan moottorisahan, niin kaatuu rytinällä takkapuuta ja kauniisti se soi moottorisahan laulu lintujen kanssa yhteen.

Päivällä vakoilin, että naapuri maalasi. Illalla en vakoillut, mutta satuin näkemään, kun hän käyskenteli kaikessa rauhassa alasti uimaan. Jotain risukkoa voisi siis kuitenkin jättää kasvamaan.

Niin että kyllä se on oma rauha, jota mökiltä lähtee hakemaan. Ja järvi ja eväiden määrä. Oli nimittäin reissu tai tapahtuma mikä tahansa, tiesi jo Viisikkokin, että kunnon inkiväärijuoma, kakku, kinkku ja kananmunat pelastavat tilanteen kuin tilanteen. Ei tule kotona levitettyä vilttiä laiturille tai ajateltua, että nurmikonleikkuu on kiva pikku askare. Ei tule juotua yhtä paljon saunakaljaa tai pelattua korttia. Vapauttavaa mökkeilyssä on myös se, että metsässä ei koskaan makseta laskuja, vaan kirjanpitoa käydään lähinnä siitä, montako kertaa sauna on lämmitetty tai makkaraa grillattu ja että ehtisikö kerran vielä.

Ei luonnonrauhaakaan loputtomiin jaksa, kyllä alkaa liverrys jossain vaiheessa vituttaa, olisivat hiljaa välillä, ja grilliruoka tursuaa niin korvista kuin vyötärölläkin. Onneksi on kirjastoauto. Sekin, jonka on nähnyt alasti, morjestaa ja lainaa muutaman lehden. Kirjastoauton jälkeen jaksaa taas sulautua osaksi luontoa. Kun makaa tarpeeksi hiljaa aurinkotuolissa ja nukahtaakin ehkä vähän, se on ihan helppoa.

Mökkeilyn määritelmänkin taisin viikolla keksiä. Mökkeilyn erottaa arkielämästä se, että jotain on aina jäänyt kotiin.