maanantai 16. heinäkuuta 2012

Hola! Eviva!

Nyt on ajeltu kainalot ja solmittu lettinauhat rintakarvoihin Etelänmaata ja auringonpaistetta varten. Hei, hei, Suomen tihkusade, rankkasade, myrsky ja tulvat, minä astun lentokoneeseen ja matkaan palmujen alle uima-altaaseen juomaan pillillä mehua. Bikinit on pakattu, nekin, jotka ovat tiukat, mutten aio nyt välittää. Mitäs menivät pilaamaan Suomen kesän ja laittoivat ihmiset vain makaamaan sisällä ja katsomaan ikkunoita pitkin piiskaavaa vettä, ettei ole koko suvena saanut yhtään himourheilla, tanssia ja laulaa. Olisin tahtonut, tiedätte sen. Mutta jotain hyvääkin: Eipä ole tarvinnut laittaa sadetinta heilumaan nurmikolle edestakaisin, jotta lapset saavat vilvoitella ja hauskuuttaa itseään juoksemalla sen läpi. On ollut takapiha yhtä suurta sadetinta koko kesän.

On jäänyt telttakin pystyttämättä ja siellä yöpymättä, vaikka se kuuluu koko elämäni aikaisiin, tärkeisiin perinteisiin. Mikään ei valvota niin hyvin kuin yö teltassa, sillä ensin on kuuma, sitten kylmä, on liian valoisaa ja linnunperkeleet alkavat huutaa juuri silloin, kun voisi nukahtaa käytyään aamuyöstä pissareissulla pihapuskan juurella. Sisälle ei telttayönä mennä, sillä siinä ei ole partio- eikä seikkailumieltä. Yhden teltassa vietetyn retkiyön jälkeen alkaa yleensä vesisade, jonka seurauksena leiri kastuu ja homehtuu ja nurmikko kuolee alta. Kaikki on silti juuri niin idyllistä, kuin kuvitella saattaa. Ihmisen pitää nukkua joka kesä vähintään yksi yö teltassa, sillä niin on tarkoitettu.

Samoin pitää sivistää itseään ulkomailla aurinkotuolissa. Niin aion tehdä ja ammentaa kokemuksistani koko seuraavan vuoden tai ainakin syyslomaan asti. Maailmassa pitää olla Suomi, jotta sitä voi manata ja lähteä karkuun. Pitää olla kotimaa, jonne on ihan kiva palata, kun Mallorcalla/Kanarialla/Alanyassa/Pattayalla on liian kuuma ja pyykkiä pitää pestä ja onhan se hyvä, että osaa arvostaa kotimaataan nähtyään muiden maiden kurjuutta ja epäkohtia. Oikeastaan siellä uima-altaassa harrastaa siis kulttuuria ja pohdiskelee syvällisesti universumin tilannetta. Se varsinkin kummastuttaa jo nyt, että Norwegian tarjoaa paitsi maksetun lounaan, myös ilmaisen Wi-Fi-yhteyden jossain 10 000 kilometrissä. Että niin kuin miten se signaali muka tuolla pitkin avaruutta menee, tulee ja kimpoaa? Vähällä saa pään sekaisin. Ei tarvitse edes pilliä.

2 kommenttia:

  1. Jos nyt kuitenkin 10 000 metrissä, mutta kiitos vaan Norskille. On meinaan aika mukava kuluttaa varsinkin paluumatka lukien miten paljon sillä aikaa on tulvinut, kun itse on siellä altaalla kastunut vapaaehtoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään metrejä, avaruus on niin laaja käsite. Yhtä laaja kuin minä.

      Poista