Välittömästi rehtorin kansliaan

Mietimme tuossa taannoin omasta mielestämme keskimääräistä fiksummalla aikuisporukalla, mitä kaikenlaista sitä onkaan tullut kouluaikoina tehtyä. Joukossamme oli toki hyvin tunnollisia entisiä oppilaita, mutta myös sellaisia, joista ei ikipäivinä olisi uskonut, mihin kaikkeen rahkeet riittävät. Toisten jekkunaamat naurattavat vieläkin, ja herkullisia tarinoita muistellessa menikin tovi, kun puhuttelussa oli ollut yksi sun toinen.

Eräs oli antanut opettajalleen hullun paperit ja tullut luonnollisesti kutsutuksi massiiviseen kuulusteluun, jossa asiaa oli puitu panelistien kera. Muutamat oli ajatelleet olevansa hyvinkin hauskoja ja piilottaneet voinappeihin (oi niitä aikoja!) hauleja, mutta eivät olleet taipuneet tunnustukseen vakavien syytösten edessä - ja vapaalla jalalla ovat edelleen. Samaisessa ruokalassa oli myös komennettu vihaisesti eräs ruokaileva seurue puhutteluun: "Tämä pöytä lähtee rehtorin kansliaan välittömästi!"

Oppilaita ei voi moittia tyhmiksi. He olivat totelleet samantien, nostaneet yhteistuumin pöydän ylös ja alkaneet kantaa sitä kohti ulko-ovea.

Luokkakokouksessa pojat muistelivat ala-asteella sopineensa lähes huvin vuoksi koulunjälkeisen joukkotappelun paperipaalaamolle, hyppineensä ikkunasta ulos ja juottaneensa opettajalle itse tekemäänsä juomaa, johon oli sotkettu kaiken epämääräisen maustearsenaalin lisäksi jonkun sylkeä. Myöhemmin joku oli salakuljettanut koulun illanviettoihin viinaa ja tupakkaa, yksi liimaillut kavereineen terveyssiteitä pitkin vessanseiniä. Taisivatpa jossain vaiheessa ulkomaanluokkaretketkin loppua siihen, että eräs tollo - tosin nyt ei puhuta enää omassa ystäväpiiristämme - oli joutunut vatsahuuhteluun.

Kaikista hauskinta tässä on se, että neljästä tuli opettajia.