Pitäkää rakuunanne

On se nyt kumma, kun alkaa nuhasta ja kaikenlaisesta kiertävästä kupasta tervehtyä ja haluaa ehdottomasti keittää kattilallisen rakuunaporkkanoita, niin ei ole näillä periferian mailla sellaisesta yrtistä kuultukaan. Täällä pitää vain ostaa tilliä lihaansa ja sunnuntain seitisoppaan ja koristella voileipiä persiljalla, joka nypitään kuitenkin pois tai jätetään lautasen reunalle. Varsinaisia juhlatilaisuuksia varten  on kansalle toki tarjolla myös basilikaa, jota voisi laittaa esimerkiksi tomaatti-mozzarellasalaattiin, jos tietäisi, mitä perkeleen hienostelua se sellainen mozzarella oikein on. Näillä leveysasteilla on tapana syödä Valion Edamia, koska se on parasta suomalaista juustoa ja ulkomailla ne eivät tiedä näistä asioista mitään.

Haluaisin muuttaa Stockan Herkkuun. Pääsin kerran lieasta, katselin nurkan takaa yrttirivistöä ja teki mieli kaivaa muistiinpanovälineet takataskusta: oli thaibasilikaa, sitruunabasilikaa, pyhäbasilikaa, kreikkalaista basilikaa, kanelibasilikaa, anisbasilikaa, mammuttibasilikaa ja varmaan ihan tavallista  alemmuuskompleksisistakin basilikaa jossain takarivin häpeäruukussa. Olen varma, että niillä hyllyillä olisi ollut myös rakuunaa, sillä se on merkittävä kasvi muutoinkin kuin porkkanan mausteena: Rudolf Steinerin oppien mukaan kasvin on sanottu auttavan myös nivelreumaan ja vesipöhöön (luotettava lähde). En halua vesipöhöä, en sitten ollenkaan, mutta siitä ei kukaan välitä. Syö, ihminen, tilliporkkanaa. Pistä persiljaa sinne pataan! Ota pussi Pirkka-basilikaa ja ole hiljaa. Kuole vesipöhöön.

En nyt oikein tiedä, miten tästä jaksaa ja jatkaa eteenpäin. Tämä on ihan samanlainen tilanne kuin se, että on miettinyt pitkään, tilannut kaupassa kävijältä Geishaa ja saakin Tupla-patukan tai Kismetin. Huutohan siitä seuraa, ja pettymyksestä on vaikea toeta. Että ei tehdä sitten rakuunaporkkanoita. Ikinä.