Olen ollut havaitsevinani fitness-urheilun olevan kovasti muodissa: lihaksia sitä olla pitää ja kyykkyä ja levytankoa ja personal-Juttaa. Eikä siinä mitään, trendejä tulee ja menee niin kuin lihaksia ja massaakin. Minun mielestäni narubikineissä lavalla pullisteleva ja itsensä oranssinruskeaksi suihkuttanut nainen on silti aina ollut oikeastaan vähän ruma. Mutta en minä ymmärrä koiranäyttelyitäkään.
Ei tietenkään ole terveellistä olla ylipainoinen, ja joka tuutti toitottaakin jatkuvasti viestiä siitä, miten kansanterveys sitä ja kansanterveys tätä ja sydän sitä pian pysähtyy jokaiselta ja kuolee kuulkaa pois, syö Beceliä ja Activia auttaa. Jossakin tässä viimeisen vuoden aikana on tullut sellainen olo, että normaali kuntoilijan vartalo ei oikein riitä, vaan pitää pyrkiä johonkin "enempään". Kiinteytyminen ei ole tavoitteena tarpeeksi kova juttu, vaan pitää olla härän lailla raakaa voimaa ja silmätkin kiinni erottuvia vinoja vatsalihaksia.
Ennen ei kannattanut painoa pudottaessa syödä pullaa ja keksiä tai ostaa karkkia. Nyt ei saa syödä leipää, ei jauhoja, ei perunaa, riisiä eikä pastaa, eikä missään nimessä kannata pilata ruokavaliota maidolla. Onneksi sen voi aina korvata vaikka villinä koivun kyljessä kasvaneesta käävästä tehdyllä pakuriteellä, ja teen hautuessa voi poimia gojimarjoja. Etsi nyt niitä perkele lähimetsästä sitten ja syö nälkääsi sammalta, sillä muusia et ainakaan surraa kuin korkeintaan kukkakaalista, jotta edes osittainen synninpäästö tulee, kun siinäkin on vähintään tuhat hiilijalanjälkeä ja muuta syyllisyyspistettä.
Ja banaani. Se on oikeastaan kuolema. Älä vain syö banaania. Syö rahkaa ja vedä raejuustoa, vatkaa ne vaikka sekaisin ja lykkää purkillinen netistä tilattua proteiinijauhetta sekaan ja lusikoi magnesiumia ja rautaa. Eikö sitä pitänyt nostaa?
Ei tässä osaa enää edes kiinteytyä, ja rikki meni Thighmasterkin.