Keskiarvoinen keskiarvo

Jos seuraa Facebookia, tulee siihen tulokseen, että kaikkien lapset ovat kantaneet kotiin erinomaisia todistuksia. Ilmiö on jännä: joko keskinkertaiset arvosanat ovat muuttuneet kiitettäviksi tai vain ne, joiden lapset ovat menestyneet hyvin, päätyvät mainituiksi ja muut häpeävät jälkikasvunsa tyhmyyttä nurkassa ja selittävät asiaa kaukaisempien ja jo edesmenneiden sukulaisten geeneillä. Pitikin sen Erkki-vainaan olla niin helvetin tyhmä.

Elinikäinen oppiminen on ollut muotia jo pitkään, mikä on minusta aika rasittavaa. Miksi ihmisen pitäisi vielä kahdeksankymppisenäkin innostua opiskelusta ja olla itseohjautuva, kun helpommallakin pääsee, ja aina on joku, joka tulee kytkemään television - ainakin, jos maksaa vähän. Paljon mukavampi on kuulkaa istua kiikkustuolissa ja tehdä sukan kantapää juuri siten kuin on aina ennenkin tehnyt, eivätkä ne kirjastosta lainatut espanjan alkeetkaan enää mitään hyödytä, ellei aio kyläkauppaa pitemmälle matkustaa. Elinikäinen virkeys onkin aivan eri asia kuin elinikäinen oppiminen, sillä jälkimmäisestä saa vain stressin silloin, kun pitäisi jo osata vain lasketella loppumäkeä ja nauttia elämästä sen kummemmin ponnistelematta. Ihan tarpeeksi hankalaa on varmasti nimittäin sen virkeydenkin kanssa, jos nyt vain kerta kaikkiaan sattuu väsyttämään.

Minä olen tänä kuluvana vuonna oppinut paljon kaikenlaista tärkeää. Olen muun muassa ymmärtänyt, että

- pikkujouluissa ei kannata tehdä spagaatia
- sinivalas on aivan järjettömän kokoinen
- kukaan muu ei ajattele sinun parastasi muuta kuin sinä itse
- aina kannattaa ottaa opastettu kierros
- uudet kuohuviinilasit voivat tuoda onnen
- ihminen ei laihdu kovin paljon ajatuksen voimalla ja hyvillä aikeilla, mutta vähän kuitenkin
- ihminen voi olla niin tyhmä, ettei ymmärrä olevansa tyhmä
- improvisoiden voi mennä minne vain, ainakin, jos on pakko
- olin tosi ruma pienenä
- järvessä voi kasvaa esimerkiksi ahvenvita
- voi tuntea hirveää syyllisyyttä polttaessaan takassa jehovilta saadun Jeesuksen/Jahven/en tiedä, minkä kuvan
- aina tulee uusia ihania oppilaita ja lisää suklaarasioita
- itse sitä itsensä loppuun ajaa
- vesitrampoliini on tarpeellinen keksintö
- arjessa on enkeleitä, joulun aikaankin
- seitsemän hengen paljuun menee todellakin ainakin yksitoista
- ihmiset muuttuvat ja mennyt aika ei palaa
- ravintolapalvelun voi toteuttaa myös hiipimällä sekunnin tarkasti asemiin
- huiveja voi keräillä
- oppi ei enää tartu päähäni.

Antaisin itselleni tänä vuonna keskiarvoksi 8. Sellaisen, jolla ei Facebookissa pröystäillä, mutta joka on ihan kelpo keskiarvo kuitenkin. Ihminen voi olla tasapaksu muualtakin kuin vyötärön kohdalta.
Liikunnallisesta yrittämisestä ja spagaatista kuitenkin tulee yhdeksikkö ja kouluruokailusta kymppi.