Kaappianarkismia

Jos on hyvin kiltti ja tunnollinen luonteeltaan, niin kuin minä, ei voi koskaan ärsyttävänä päivänä ottaa vihreää spray-maalipurkkia ja käydä vetämässä helpottavaa kirkkoveneen kuvaa naapurin tiiliseinään, veistää puukolla opettajanhuoneen pöydästä kulmaa tai löysätä salaa rehtorin tuolin ruuveja. Ei vain voi, kun sitten tulee poliisi ja potkut ja vankilaan heitetään häpeämään ja hakattavaksi ja Jumalakin viimeisellä tuomiolla rankaisee lastaan. Täytyy hillitä itsensä ja toteuttaa anarkismia muilla keinoin.

Salakapinointi vaatii välillä todella paljon luovuutta ja viitseliäisyyttä, eikä yleisönä välttämättä ole kuin itse. Tänään aloin esimerkiksi pestä pyykkiä, sillä kun ei ole milliäkään lunta, likaantuu valkosävyinen toppatakki ikävän nopeasti. Mitä tekee kaappianarkisti? Vittuilee pyykinpesuohjeille. En varmaankaan pese kolmessakympissä, panen leuhkasti neljäänkymppiin. Siitäs saa, hahhahhaa. Enkä muuten takuulla käännä takkia nurinpäin pesun ajaksi, sinne vain ja luukku kiinni! Ei tarvitse turkkilaisen ompelijan tulla minua neuvomaan ja ohjailemaan tai pistän vielä ekstralinkouksen kaupanpäälle, ratkon vähän saumaa,  vien takaisin liikkeeseen ja vaadin huutaen uuden palttoon. Siitäs sai, turkkilainen, ja joutuu ompelemaan kolmen euron päiväpalkalla sata uusi takkia.

Kaappianarkisti voi myös ajaa harkittua ja sopivan pientä ylinopeutta saamatta sakkoja, sillä siten voi näpäyttää puskassa työkseen kyttääviä poliiseja. Opekokouksessa taasen voi kirjoitella kaverin kanssa lappusia kuin alakoulun tylsällä tunnilla tai luennoijan edessä kutoa sukkaa. Yhteiskuntaa ja sääntöjä vastaan kapinoivan ei tarvitse laittaa päähän pyöräilykypärää, sillä itse sitä polkupyöräilystään määrää ja reittinsä valitsee. Jos kaatuu, niin kaatuu, se riski on otettava, eikä se Suomen valtiolle kuulu. Kiltin ihmisen elämässä pitää edes joskus olla jotain pientä vaaran tuntua, ja kyllähän sitä jännittääkin toki alamäessä, kun valistusvideoissa on kerrottu ilman kypärää pyöräilevän kuolevan ja tupakkaa polttavan vasta kuolevankin, etenkin, jos tekee molempia yhtä aikaa. Myös liiasta auringonottamisesta kuolee ja huumeista ja maksalaatikosta, järvikaloista ja pelastusliiveittä soutelusta selvinpäin kesäisellä järvellä.

Että pyykkini pesen kyllä niin kuin haluan ja silitysraudastakin laitan hankalille kauluspaidoille vähän enemmän höyryä tulemaan kuin Dressmann sallisi. Ja pysähdyn autolla suojatien eteen: siinä mitataan, kuka on oikeasti tosi kova jätkä, sillä moiseen ei moni pysty.

Niin pitkälle en kuitenkaan mene, että uhmaisin oikeinkirjoitussääntöjä. Ei alkaa satamaan, se on varma.