Miksei lentokone tipu jne.

Katselin viime keväänä tai joskus menneisyydessä Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa, jossa tuli puheeksi lentokoneiden pysyminen ilmassa. Naispanelisti pohti, miten on oikeastaan aika käsittämätöntä, että siellä se vain pysyy ja liitää ja kyllä vain aina jännittää, koska tipahdetaan. Juontaja Hyppönen alkoi siinä tomerana selittää kaikenlaista turvallisuudesta, siivistä, nosteesta ja sen sellaisista tuiki tärkeistä, yleissivistykseen kuuluvista fysiikan laieista, mutta nainen pysyi pää kenossa ja herttaisen yksimielisenä itsensä kanssa siitä, että eipä kuule voi ymmärtää. Että ihan turhaan selität, en tajua.

Minä niin nyökyttelin sohvalla. Hyppönen aloitti alusta ja yritti selittää selvemmin. Nainen hymyili, katsoi silmiin ja sanoi, että ihan sama, mitä tämä siinä selittää, sillä ei vain voi pysyä ilmassa tuollainen kuin taikavoimin.

Sama on kuulkaa laivojen kanssa. On se nyt kumma, ettei muka uppoa pohjaan. Tai miten kulkeutuu muka ääni puhelimenluurista toiseen lankaa pitkin - ja vielä käsittämättömämpää, ilman lankaa. Siinä on aivan turha alkaa selittää mitään satelliiteista ja ykkösistä ja nollista ja koodaamisesta, sillä kamoon: jos minä puhun kotipihallani puhelimeen, piruuttani vielä kuiskaten, niin ääni ei vain voi kuulua Kiinaan asti tai Paraguaihin. Ensiksi mainittuun on järjen mukaan helpompi kaivaa lapiolla, Paraguaista en ole varma.

Tekstiviesti on jotenkin käsitettävämpi juttu, sillä kun oikein kuvittelee, kirjainten voi melkein nähdä siirtyvän lentämällä paikasta toiseen. Kun on niitä nostejuttuja ja kaikkia.

Mutta entäs jokin mikroaaltouuni sitten? Aaltoja tulee jostain uunin katosta, ja sitten ne lämmittävät juustovoileivän, mutta kananmunaa pitää varoa, sillä se räjähtää, ja voipaketin folio syttyy palamaan samantien. Mitä ihmettä? Olen vieläkin vakuuttunut, että syöpä niistä tulee meille kaikille ja kaataa hautaan ja että koko mikroaaltouuni on ollut siten hirvittävä virhe.

Kun olin alakouluikäinen, meille ostettiin suvun ensimmäinen mikro. Silloin luulin sitä vielä mikroautouuniksi, mutta onneksi jossain vaiheessa tajusin ja säästyin useammilta häpeällisiltä tilanteilta. No, koko suku tuli kuitenkin illalla katsomaan, kun lämmitimme mukissa vettä. Ja jälleen yksi Jumalan ihme, vesi mukissa kuumeni! Alle minuutissa!

Eilen törmäsin hyvin arkipäiväiseen, mutta hankalahkoon asiaan. Lapset pohtivat, miksi mustissa vaatteissa on auringonpaisteella kuumempaa kuin vaikkapa keltaisissa. Niinpä. Mistä ne auringonsäteet muka tietävät, että hei, tässäpä on nyt mustaa kangasta, poltetaan tähän kohtaan menemään oikein kunnolla ja että siitäs saa, ihmispolo. Että tuossa vieressä on samaa kangasta, mutta valkoisena, ei osuta siihen yhtä lujaa.

En sitten alkanut selittää asiaa pohtiville lapsille mitään, sillä en jaksanut. Olisin toki tiennyt.