Tankki täyteen

Tankkaaminen on jotenkin tosi rasittavaa puuhaa, vähän niin kuin hammaslääkäriajan varaaminen. Aina on sitä paitsi jokin hirveä syysmyrsky tai talvipakkanen, ja siinä sitä seisoo hiukset silmillä, vaatteet märkänä ja sormet joko jäässä tai bensassa. Jo ajatus siitä, että pian huutaa varoitusääni ja punainen tankin kuva syttyy syyttävästi palamaan, ärsyttää. Pääseekö vielä viemään työmatkojen jälkeen lapsen iltapäivällä jalkapalloharjoituksiin tai uskaltuuko kauemmas kauppaan? Ottaako riskin? Mitä, jos jääkin välille?

Tarina kertoo, että eräille tutuilleni meinasi kerran käydä vähän köpelösti: Bensamittari oli ilmoittanut kyllä bensiinin tarpeesta jo jonkin aikaa, mutta ainahan mittari valehtelee ja oli sitä varatankissa virtaa jo mopoiluaikoinakin. Tyypit päättivätkin luottaa siihen, että kyllä sitä pienellä riskillä vielä yhden kerran koululle päästelee. Vaan eipä päästellyt. Auto jätti aamutuimaan karusti keskelle Shellin mäkeä, ja kiire tuli. Ei siinä mitään hätää tavallisena päivänä olisi ollut, olisi voinut vaikka lannistua vastoinkäymisestä ja jäädä kotiin, mutta kun alkoi olla jo melkoinen hoppu matematiikan ylioppilaskirjoituksiin. Ja kyllä, salissa huudeltiin jo kahta puuttuvaa kokelasta. Kaksikko ehti viime tipassa paikalle ja menestyi kirjoituksissa varsin hyvin. Läpi pääsivät molemmat.

Läheisellä huoltoasemallamme on kesäisin nuoria työntekijöitä auttamassa asiakkaita tankkaamisessa. Palvelu on maksuton, mutta juurikaan helpompaa se ei asioinnista tee: Ensin pitää luonnollisesti odottaa vuoroaan ja ajaa auto paikoilleen. Sitten on noustava autosta ja huikattava, mitä lorotetaan ja  kuinka paljon. Sen jälkeen pääsee istumaan takaisin autoon ja kuuntelemaan ajankuluksi radiota tai räppäämään silmänlumeeksi puhelinta. Liiaksi mihinkään oheispuuhasteluun ei tietenkään voi uppoutua, sillä samalla täytyy herkeämättä seurata, milloin kesäpoika on lopettamassa hommansa, jotta on terävänä nousemassa jälleen autosta, kysymässä mittarilukemaa ja kiittämässä palveluksesta. Kun on istunut takaisin autonpenkkiin, ajetaan kymmenen metrin päähän parkkiin, noustaan autosta, käydään maksamassa ja istutaan jälleen ratin taakse.

Missä vaiheessa projekti muuttui muka jotenkin olennaisesti helpommaksi?

Ei tartte auttaa.

Minusta tankkaaminen on miesten hommaa. Kyllä minä paljon mieluummin tyhjään tiskikoneen ja pistän pyykit pyörimään, kuin lähden huoltoasemalle, oli se sitten omaa aikaa tai ei. (Erityisen haasteen luovatkin mahdolliset pienet lapset turvakaukaloissaan ja -istuimissaan, sillä silloin ei ole päässyt edes kotoa pakoon, ja kun tyypit kuitenkin itkevät bensan maksamisen ajan takapenkillä, niin joku valoa nopeampi on jo tehnyt sosiaaliviranomaisille ilmoituksen heitteillejätöstä, ja siinä menivät nekin tenavat.) Minusta miehen yksinkertaisesti kuuluu ottaa vastuu talouden autoista. On niitä kalsareitakin pestävä useampana päivänä viikossa.

Olen kuullut isoisoisäni olleen kitsas bensiiniasioissa. Hänellä oli auto, mutta sitä pidettiin tallissa, ja mittarista tarkistettiin säännöllisesti, että tankki oli kutakuinkin täynnä. Isäni on jatkanut perinnettä siinä määrin, että tankki tulee ladata täyteen aina silloin, kun siitä on kulutettu noin puolet. Hän perustelee asiaa siten, ettei tarvitse milloinkaan, mahdollisessa hätätilanteessakaan, miettiä, pääseekö nopeasti perille vai pitääkö kaartaa keskellä yötä jonnekin (minne?) tankkaamaan. Niinpä niin, viisas mies. Tunnustan, että tunnollisena tahtoisin pystyä samaan. Olen kuitenkin seuraavan sukupolven edustaja ja isäni tavoin myös minä puolitin määrän. Menen tankkaamaan vasta, kun bensiiniä on jäljellä neljäsosa. Jos jaksan. Aina voi venyttää siihen asti, että merkkivalo syttyy ja pillit huutavat ja pitää miettiä, pääseekö vielä työmatkojen jälkeen viemään lapsen iltapäivällä jalkapalloharjoituksiin ja mitä niitä mahdollisia kompastuskiviä nyt taas olikaan.

Ei ole huoltoasemalla notkuminen naisten hommaa. Ei vain ole. Sitä paitsi ovat ne insinöörit konepesutablettejakin keksineet, joten ei liene niin kauhean kova homma tehdä bensastakin vastaavia kapseleita. Siitä vain kerran kuussa tiikeriä tankkiin tiivisteen muodossa, niin säästyy huoltoasemakäynneiltä.

Tukkupakkaus tänne, kiitos.