Kiven takana on kirnupiimäkin

Laittelinpa koko kesän liuskekiviä kartanoitteni kaukaisimmille tiluksille ja mietin, miten hyvännäköinen pelkkä sora/kivituhka/hiekka/mäntymetsä/hiihtolatu umpihangessa olisikin ollut. Mitä tuskaisemmassa vaiheessa projektia mentiin, sitä turhemmalta tuntui maksaa kivistä pitkä penni. Työtunteja kertyi varsinkin miehelle kiitettävästi, mutta kyllä minäkin muutaman sata tai tuhatta kiveä istutin. Vielä ovat sammalet kivien väliin tekemättä, ja aivan alusta pitää siinäkin aloittaa. Tai oikeastaan piimästä. Luin netistä, että sitä vain rakoihin kaatamaan ja kas, tupsahtaa pian paikalle pehmeä sammalreunus.

Mitä minä sanon kassaihmiselle, kun vien hihnalle kaksitoista kärryllistä piimää? Että on vähän jano tässä tullut?

Että aion kaataa nämä maahan?

Viime vuonna, tai saattoi olla jo sitä edellisenä, kun ryppyni olivat vähäisemmät, tapahtui kaupan jogurttihyllyllä hauskoja. Vanhempi mies, muttei todellakaan mikään liian vanha, vaan ihan kelpo kaveri,  pysähtyi kuin seinään kohdalleni ja jäi seisomaan niille sijoilleen. Katsoin kysyvästi kohti ja mietin, pitäisikö minun tuntea hänet ja tervehtiä. (Sanoin varmuuden vuoksi hei, sillä on opettajuuden haittapuolia, että kaikkien oppilaiden koko suku pitäisi tuntea). Muutaman sekunnin kuluttua miehen suu avautui:

- Anteeksi, mutta en meinannut löytää piimää, kun näin sinut.

Se oli ehkä paras koskaan tai nevaeva kuulemani iskurepliikki, vaikkei sellainen ollutkaan. Naurahdin, mutisin jotain hämilläni ja valitsin paniikissa puolukkajogurttia.

Toiseksi paras lähestyminen on ehdottomasti ollut noin sata vuotta sitten, kun kaksi nuorta miestä  kinasteli keskenään ystäväporukkamme lähettyvillä:
- Kysy sä.
- En kysy, en mä kehtaa. Sä kysyt.
- Ei, kun sinä. No, nyt mennään!

Siinä vaiheessa mietimme tietenkin jo kuumeisesti, mistä mahtaa olla kyse. Tanssimaan miehet eivät olleet tulossa hakemaan, sen olimme jo päätelleet.

- Niin kun me ollaan tässä mietitty, että kumpi meistä on enemmän Brad Pittin näköinen?

Siinä seisoivat tyypit rivissä ja hymyilivät. Pitt oli kaukana kummastakin, yhtä kaukana kuin piimähylly vanhemmasta miehestä. Hänelle silti pisteet aitoudesta, ehdottomasti, vaikka hyvin pärjäsivät kisassa näyttelijänalutkin.

Että kiven takana sitä onkin kuulkaa moni asia. Kivetys nyt ainakin, kirnupiimä ja naisten iskeminen.