Oli punajuuri maantiellä poikittain

Olen hyvin notkea ja onnistuin eilen tekemään sellaisen kierreliikkeen, että hämmästyin itsekin. Harmi vain, että kaikista jumppataivutuksistani ja varsahypyistäni huolimatta isohko Felixin punajuuripurkki tipahti, mäsähti ja murskautui näyttävästi kaupan kivilattialle. Sillä tavalla. Kuvitelkaapa vaan huviksenne siivutetut punajuuret nesteineen lasinpalojen seassa ympäri ja pitkin poikin kassojen välistä käytävää. Jos naurattaa, tulen ja heilautan teidät kurkipotkulla kattokruunuun.

Minulla oli keltaiset tennarit.

K-kaupassa oli valkoinen lattia.

Kassaneiti oli ilahtunut. Olikin siinä vähän sellainen hiljainen hetki ja aikaa muuhun puuhasteluun.

No, vahinkoja sattuu parhaimmillekin, ja olen toki avulias luonne. Keräilin isoimpia lasinpaloja lattialta paljain käsin pakastepussiin, mutta koska hyveeni on myös älykkyys, huomasin nopeasti, ettei viipaleita kannata ruveta ilman käsineitä ja märkää rättiä lattialla liikuttelemaan. On muuten hämmästyttävää, miten kauas punajuuripurkin liemi voi levitä joko lammikkona tai roiskeina. Olisi pitänyt melkein pyytää mittaamaan, teinkö ennätyksen, mutten sitten vaatimattomuuttani kehdannut.

Olen minä yhden viilinkin kerran tiputtanut, mutta se nyt ei kyllä ollut minun vikani. 

Pyytelin sotkua anteeksi ja lähdin sitten paikalta, kun enempää en enää voinut tehdä. Sinne meni kolme euroa ja punajuuri janssoninkiusauksen kanssa. En varmasti osta uutta purkkia, sillä tässä oli nyt jokin universumin viesti takana. Ehkä se oli, ettei tervejärkisen pidä sillilaatikkoa syömän. Vaihdan kaalilaatikkoon. Homma se toki on puolukkahillonkin siivoamisessa, muttei läheskään niin valtava.