tiistai 29. huhtikuuta 2014

Seuraa perääni

Tykkää, niin tykkään takaisin.
Help me get more followers.
Like. Dislike. Tykkää. Älä tykkääkään.
Hanki näkyvyyttä.
Seuraa. Koko ajan ja kaikkialla.

Kuuntelin viikonloppuna keskustelua, jossa erästä kollegaa kuvattiin sillä, miten hänellä on Twitterissä yli 500 seuraajaa. Tieto oli sen kertojalle ilmiselvästi tärkeä, ehkä jopa jonkinlainen arvostuksen mittari, mikä sai tällaisen kehityksen kelkasta pudonneen, C-kasetteja kuuntelevan tädin pyörittelemään henkisesti silmiään: kun minun nuoruudessani puhuttiin seuraamisesta, tarkoitettiin Jeesusta ja opetuslapsia. Miten yllä mainittu keskustelija ratkeisikaan liitoksistaan, jos pääsisi puhumaan maailman suosituimmasta twiittaajasta Katy Perrysta! Perrylla, joka on suositumpi kuin Bieber tai Obama, on  vaatimattomasti noin 52 miljoonaa Twitteriin kirjautunutta seuraajaa ympäri maailmaa (lähde), ja se olisi kyllä kadulla kulkiessa melkoinen lauma. Luulisi, ettei kukaan jaksaisi noin montaa stalkkeria peräänsä huohottamaan.

Perä se nimittäin vasta tärkeä onkin. Aikaisemmin peppukuvia otettiin salaa rannalla, nyt pyllistetään joka kulmankäänteessä, otetaan todistusaineistoa ihan itse ja julkaistaan koko maailmalle. Olen huomioinut, että tänä maailmanaikana meidän on ilmeisen elintärkeää nähdä kaikkien julkkisten perä, pyrstö ja takamus vähintään viikoittain. On aika jännä ajatus, että niistä jokaisesta tulee kakkaa.

Nykyään ei myöskään peukuteta enää vain liftatessa, vaan sormi heiluu ruudulla harva se päivä joko tykkäämisen merkkinä (ei kuitenkaan silleen tykkäämisen), kannustamisen osoituksena tai pikaisena kuittina siitä, että on nähnyt tekstin tai kuvan ja huomioinut sen lähettäjän. Suurimmalle osalle alakouluikäisistä lapsista, jotka ovat ilman lupaa ja ikäsuosituksista huolimatta Instagramissa tai Facebookissa, seuraaja- tai tykkääjämäärä on kuitenkin jopa pelottavalla tavalla arvostuksen ja hyväksynnän mittari. Helppoa ei toki ollut ennenkään, sillä kirjeenvaihtoilmoitukset lehdissä tai teksti-tv:ssä olivat hyvin karuja: rillipäiden ei ollut syytä vaivautua. Olisivatko he raukat saaneet sosiaalisessa mediassa yhtään tykkäystä kuvalleen? Ehkä toisilta rillipäiltä. Ehkä he olisivat perustaneet rillipäiden ryhmän, jossa olisi keskusteltu asiasta ja annettu vertaistukea. Ehkä he olisivat järjestäneet tapahtuman, ehkä taistellleet suvaitsevaisuuden puolesta laittamalla seinälleen erilaisia kannanottoja.

Tänään on kansainvälinen rillipäiden päivä. Laita tämä seinällesi, jos olet rillipää tai tunnet sellaisen.
(98 % rillipäistä ei uskalla laittaa tätä seinälleen.)
Äänestä parhaat rillit ja voita ne omaksesi. Tykkää ja jaa.
Peukuta, niin osoitat, että tykkäät rillipäistä ja minusta.

Perusasia tässä elämässä tuntuu olevan aina sama aikakaudesta riippumatta: Hyväksykää minut. Tykätkää minusta. Olkaa kanssani.

(Olkaa minun ja peräni kanssa.)


2 kommenttia:

  1. Sehän lienee ihan ihmisen perustarve, yleisen hyväksynnän hakeminen. Joukkoon kuuluminen. Ennen käytiin kirkossa, koska niin kuului tehdä. Pidettiin äpärät ja nilkat piilossa, koska se oli sen ajan tapa. Nyt on nykyajan tapa, hyväksyntää haetaan persiillä ja julkisesti. Some ja netti muutenkin on vielä niin uusi kanava ihmisille että se hakee äärimmäisyyksien myötä rajojaan vielä. Luulen.

    VastaaPoista