Seitsemännellä luokalla opiskellaan koulussa sarjakuvien lukemista, ja se on luonnollisesti kaikkien mielestä koko vuoden mukavinta puuhaa. Kotitehtävänä heidän pitää lukea Aku Ankkaa tai Villivarsaa vessassa ja ruokapöydässä, sillä eihän kotona voida valittaa, kun lapsi tekee läksyjä. Kokonaisuus huipentuu teorian ja tietovisailujen jälkeen oman sarjakuvan piirtämiseen, ja minäkin olen piirtänyt sopivissa raoissa omaa Supermopo-sarjakuvaani jo monta vuotta. Siitä tulee järkyttävän huono, vaikka ruuduissa kaasutteleekin hehkeä opettajatar Honda Monkeyllaan. Tänä keväänä sarjakuva myös muuttuu todeksi - sanotaanko nyt vaikka että vappuriehan tienoilla. Olen luonut itseään toteuttavan ennusteen.
Alakoulussa on kuitenkin otettu jo varaslähtö ja pohjustettu sarjakuva-asioita nyt kolmannen luokan keväällä. Siellä joukko oppilaita on myös innostunut piirtelemään omia tarinoitaan ruutuvihkoon välituntisin ja ehkä välillä salaakin. Olen nurkan takana hymähdellyt eräälle jo hieman pitemmälle, joskin vielä keskeneräiselle tarinalle, joka on ilmiselvästi saanut vaikutteita suuresta hittikirjasarjasta Kapteeni Kalsari. (Muistan, kun itsekin kopion Lotta-kirjoista tai Vihervaaran Annasta joitain käyttökelpoisia repliikkejä tai imin Härkösen Häräntappoaseesta vaikutteita ja kuvittelin keksineeni kaiken melkein itse. Luulin raukka myös, että olin maailmankaikkeuden ensimmäinen, joka ymmärsi, että hädän hetkellä voi tarinassa aina soida herätyskello.)
Tässä pätkä Jäkä jäkä -sarjakuvaa. Itsekään en osaisi.
Ja mitä sitten tapahtuukaan? Kuka oli juonut kaikki limsat? Onko häijyllä rehtori-Jormalla näppinsä pelissä: onko hän juonut lasten limsat? Entäpä ilkeä lehtori Ässä, joka keulii leuhkasti vaikka puumajaan Honda Monkeyllaan? Kuuluiko hänen kypäränsä sisältä juuri "jäkä jäkä"? Silloin rehtorin ja kielivän nipo-oppilaan kannattaisi pitää varansa… Häijyn rehtori-Jorman ja lehtori-Ässän supermopo tulevat vielä yhdistymään poikkitaiteellisessa yhteisteoksessa. Pidämme lapseni kanssa itsellemme kevätnäyttelyn ja nauramme omille jutuillemme. Ehkä annamme toisillemme myös stipendit ja syömme jäätelöt päälle. Turhan vaatimaton ei kannata olla.
Omena ei kauas puusta putoa.
VastaaPoistaG