tiistai 25. maaliskuuta 2014

Suvi suloinen

Keskustelu Jumalasta, jumalista ja jumalattomuudesta käy jälleen näin kevään korvalla kiivaana, eikä koulun kevätjuhlien Suvivirsi ole ristiinnaulittavaksi vietävänä ensimmäistä kertaa. Joillekin se edustaa perinnettä, joillekin taas vain merkkiä laitumille kirmaamisesta ja hartaasti odotetusta koulun päättymisestä. Toisten mielestä koulun pitäisi olla neutraali paikka, jossa kaikilla on sama mahdollisuus osallistua sen toimintaan: ruokarukoukset ja seurakunnan aamunavaukset ovatkin jo radikaalisti vähentyneet ja kadonneet melkeinpä olemattomiin niistä ajoista, jolloin minä ristin käteni koulun kalasopan äärellä ja pyysin Jeesusta siunaamaan sen. Ja sujuihan se jouhevasti, sillä opettaja oli jo aamulla polkenut päivämme urkuharmonilla käyntiin. Suosikkivirtemme oli 503.

Uskonnottomia, ateisteja, kirkkoon kuulumattomia ja muiden uskontokuntien edustajia kismittää moni asia: se, että lapset nousevat Suvivirttä laulaessaan seisomaan. Se, että toisessa säkeistössä lauletaan "Jumala". Se, että saatetaan tietää kolmannen säkeistön olevan vielä voimakkaammin Jumaluskopainotteinen, vaikkei sitä taideta koulussa juuri koskaan laulaakaan. Heitä kismittää se, että vähemmistö(j)ä ei koulun uskonasioissa kunnioiteta, vaikka Suomessa on voimassa uskonnonvapauslaki. Monen mielestä niin valtio ja kirkko kuin koulu ja uskontokin pitää erottaa toisistaan.

Minua kismittää se, että aikuiseksi kasvettuani olen tajunnut, että kaikki tiet vievät paitsi Roomaan myös politiikkaan ja uskontoon. Minua kismittää myös se, että Suvivirsi lauletaan peruskoulun kevätjuhlassa ihmisen elinaikana maksimissaan yhdeksän kertaa, ja siitä tehdään uskonnonvapauden yksi suurimmista kulmakivistä. Miksemme voisi vaihteen vuoksi tapella vaikkapa joulukuvaelmista? Mariasta, Joosefista ja Jeesus-lapsesta seimessä? Aasit ovat varmaan melko universaaleja ilmiöitä, ne voidaan pitää.

Kenenkään ei ole velvollisuus laulaa kevätjuhlassa yhtään mitään, eikä yläkoulussa kukaan enää laulakaan, paitsi opettajat eturivissä. Se opettaja, joka ei Jumalaan usko, voi joko laulaa tai jättää laulamatta, eikä sillekään mitään voi, jos juuri J-sanan kohdalla tulee tarve nielaista. Kenenkään ei ole myöskään mahdollisen laulamisen aikana tapahtuvan seisomisen aikana ylistettävä ketään. Ylistys on mielessä ja sydämessä, ei seisomisessa, vaikka onkin varmasti tosi mukava välillä nousta ylös kovalta penkiltä, kun rehtori on puhunut ylipitkän puheensa, koulun kuoro laulanut epävireessä turhan monta kappaletta sellon säestyksellä ja joku hullu äidinkielenopettajan pakottama nipo-oppilas lausunut runon.

Koska aina kannattaa olla pari askelta muita edellä, aloin kuitenkin ajankulukseni miettiä, millä Suvivirren voisi korvata. Ymmärrän maailman muuttuvan ja ennustan, että jossain maailmanvaiheessa laulu on helpompi jättää ohjelmistosta pois, kuin kiistellä sen sopivuudesta.

Käyn ahon laitaa, 
minä ilman paitaa, 
ei estä kukaan, 
kun matkaa teen.

Yläosatonna? Sellainen seksinviljely ei kuulkaa käy, ja varmasti puolialastomana kulkemisen estävät poliisi ja laki ja järjestys.

Sommartiden, hej hej, sommartiden!

Nå men ruotsalaisten lauluja me emme ainakaan laula.

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä.

Syksyfiilis, ei mene läpi.

Pitkä kuuma kesä, 
ja mä aion elää sen. 
Pitkä kuuma kesä, 
sen sain, 
se mullisti mun maailmain.

Rokkenrollihevistä se poru vasta nousisikin. Ei sovi vekkihameessa ja valkoisissa polvisukissa laulettavaksi moinen.

Polttaa, kesäkatu kuuma…

Palovammoja, palovammoja. Ei käy näinä valistuksen aikoina.

Sommaren är kort, det mesta regnar bort.

Ruotsalaiset tekevät kyllä homoiksi hirveän hyviä biisejä.

Kevät toi, kevät toi muurarin.
Kevät toi, kevät toi maalarin.
Kevät toi rakennuksille hanslankarin
ja rannoille hampparin.

Oho, hamppari ei varmaankaan kuulu alakoululaisen kevätjuhlaan. Hesburgeriin tai grillille mennään vasta sen jälkeen. Joten ei tämäkään.

Koivun oksaan korkealle
teki peippo pesän.
Tiri tiri teijaa tiri tiri teijaa
lauloi kaiken kesän.

Jo on niin pirteää, niin pirteää. Tiri tiri teijaa. Pian tulee kotka ja syö pois siitä oksalta hillumasta.

Aurinko paistaa ja vettä sataa, 
taitaa tulla kesä. 
Linnut ne laulaa ja sirkat soittaa, 
taitaa tulla kesä.

Tämähän voisi olla potentiaalinen uusi kevätjuhlabiisi. Mikko Alatalolla isänmaallisen siniset silmälasitkin, vähän niin kuin Suomen lipun ristissä. Mutta siihenhän se tosin sitten kaatuu tämäkin. Ristiassosiaatioon. Seuraava.

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon.
Se luonnon uudeks luopi
sen kutsuu elohon.

Kas, siinähän oli hyvä. Sen minä otan, niin kauaksi aikaa, kuin pystyn.




15 kommenttia:

  1. Jos mahdollista, niin perusateistilla on huumorintajua vähemmän kuin peruspersulla. Tai suhteellisuudentajua. Toisaalta noita molempia tarvitaan, jotta kolumnistit ja bloggarit saisivat myrskyjä vesilaseihinsa ja lehdet lööppejä.

    VastaaPoista
  2. minä kannatan Suvivirren korvaamista Suvilaululla. Sävel on sama, mutta sanat uskonnottomat: http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Suvilaulun+sanat/1135266590122

    VastaaPoista
  3. Sitten on PMMP:n Kumivirsi. "Minulla on katala, vaarallinen olo, kesäkumiaika selvästi on aluillaan..." Ai ei vai?

    VastaaPoista
  4. Minä kannatan Suvivirren ensimmäisen säkeistön laulamista vaikkapa kahteen kertaan. Eihän siinä ole mitään jumalaista. Paitsi kaunis ilma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä minäkin olen miettinyt, että jos vaikka edes sitten yhden kerran. Kaipa vaan se, että kyseessä on virsi, on joillekin sanojakin isompi asia. Itse en edes ajattele laulua Virsikirjan virtenä vaan koulunpäättäjäislauluna.

      Poista
  5. Niin joo. Samahan se olisi vetää polvirukouskin, koska "ei siihen ole pakko osallistua", "vain 9 kertaa kouluaikana" ja "koska enemmistö". Kummasti tapaluterilaisellakin se uskonnollisuus tuntuu kohoavan koulun juhlien kyseessä ollessa.

    Virsi on virsi. Ei mikä tahansa jollotus, vaan laulettu rukous. Suvivirsi lauletaan jo kevätkirkossa, miksi se on se ehdottoman pakollinen osa myös kevätjuhlaa? Toisaalta olisihan se kamalaa jos ihan itse joutuisi sinne kirkkoon menemään Suvivirren kuullakseen. Hirveä vaiva olisi se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Samahan se olisi vetää polvirukouskin, koska "ei siihen ole pakko osallistua", "vain 9 kertaa kouluaikana" ja "koska enemmistö". "
      Kyllä. Ihan sama olisi.

      Poista
  6. Pitää vielä jatkaa sen verran, että kovasti ollaan taas huolissaan muista. Mutta voisiko noi mielensäpahoittajat luopua ensin vaikka joulu- ja pääsiäislomista ja liputtamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, näin nimenomaan. Itseäni lähinnä naurattaa nämä jutut, joissa tehdään aivan liian iso numero suurelle osalle yhdentekevistä jutuista. Onneksi on peruskoulu jo itsellä jäänyt taakse. Kannatan kyllä suvivirren laulamista, mutta kuten tuohon äänestykseenkin vastasin: kaikesta sitä nykyään keskustellaankin.

      Jas

      Poista
  7. En itse kuulu kirkkoon, mutta silti ehkä tapauskovaisempi kuin moni joku kuuluu. Pidän Suvivirttä ja muita vastaavia enemmän vakiintuneena tapana kuin uskontona. Suvilaulu on ihan ok, mutta me tosi vanhat koirat ei kyllä opita uusia temppuja siis uusia sanoja samaan lauluun vaan VEISATAAN kuin ennenkin niillä J-sanoilla.

    VastaaPoista
  8. Mä en oo ikinä edes tajunnut, että suvivirsi on virsi. Mut mä nyt en kuuntele sanoja muutenkaan koskaan. Tai laulan omilla.

    Mua ei haittaisi vaikka Jumala-sanan joku jättäisi laulamatta tai korvaisi sen Allahilla jne. Polvirukousjuttua en tajunnut.

    VastaaPoista
  9. Mä en kans tajua miten tämä homma kulminoituu nimenomaan Suvivirteen. Onhan sitä nyt muitakin uskontosävytteisiä asioita. Mutta täytyyhän sitä johonkin tarttua... Mulle ei ainakaan peruskouluaikana ollut edes selvillä ne Suvivirren myöhemmät säkeistöt, joissa Jeesuskin mainitaan. Viime kesänä ko. laulusta laulettiin useampi säkeistö setäni hautajaisissa ja silloin vasta aloin miettiä, että onhan se tosiaan ihan "kunnon virsi". Mutta ei ainakaan mun koulujen kevätjuhlissa sinne asti pruukattu laulaa.

    Itse tykkään Suvivirrestä, enkä edes ajattele sitä niin virtenä. Mutta se on kaunis laulu niin sanoiltaan kuin melodialtaan ja juurikin paras hetki kevätjuhlassa, jo joutui armas aika. Siitä alkoi ihana vapaus :) Voi kun voisi vieläkin laulaa sitä keväisin.

    Se, että siinä mainitaan Jumala, on aika monitahoista. Voihan sitä ajatella ihan mitä Jumalaa itse haluaa, sitä laulaessaan. Toisekseen, moni laulaa ajattelematta mitään. Eikä kai kaikkeen tarvitse uskoa, mitä laulaa tai kuuntelee. Kas kun kukaan ei vastusta jouluisia tonttulauluja! En minä ainakaan usko niihin tonttuihin tai joulupukkiin ollenkaan, mutta laulan niitäkin lauluja tarvittaessa ihan tyytyväisenä, enkä lähde barrikadeille, että hei täällähän lauletaan joistain satuolennoista.

    Hauskaa on sekin, että suviVIRSI ei missään mielessä käy, kun se on virsi, iik. Tehdään sitten Suvilaulu. Mutta jos saan huomauttaa, niin virsi on alunperin tarkoittanut ihan vain laulua tai pitkähköä kalevalanmittaista kansanrunoa, eikä sillä ole silloin ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa, vaan kirkko on napannut sanan käyttöönsä myöhemmin. Mutta, nyt ollaan tosiaan jo allergisia koko virsi-sanallekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisessä merkityksessään sana virsi vastaa kylläkin rukousta (laulettu rukous siis) eli en yhtään ihmettele, että asiasta väännetään.

      Poista
  10. Puurot ja vellit sekaisin molemmissa leireissä. On hirveän kätevää vääntää näyttävästi kättä jostain täysin yhdentekevästä laulusta sen sijaan, että keskusteltaisiin niistä oikeista asioista. Ateistina yks virsi tai seimikuvaelma osana juhlaa on mulle ihan se ja sama, ei mun lapset enkä minä niistä rikki mene. Silti ei voi unohtaa sitä, että joka kolmas suomalainen ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Peruskoulun ollessa kaikille pakollinen, olisi sen sisällöllisesti myös sovittava kaikille. Uskonnolliset aamunavaukset, ruokarukoukset, kirkossa käyminen kouluaikana jne on sitä uskonnon harjoittamista, joka ei kuulu peruskouluun. Uskonnollisten yhteisöjen ja kotien tehtävä on opettaa ja harjoittaa uskonnollisia menoja, ei peruskoulun.

    VastaaPoista