tiistai 4. helmikuuta 2014

Älä pilkutta jätä

Opiskelimme tänään seitsemäsluokkalaisten kanssa ahkerasti pilkkusääntöjä, mikä on aina vuoden kohokohta ja muutenkin rumpujen pärinän arvoinen tapahtuma kaikessa arvokkuudessaan. Kun kerroin  luvassa olevan myös hieman ulkoläksyjä, olin kuulevinani jonkinasteista hentoa protestia: ei pilkkuja kuulemma noin niin kuin oikeassa elämässä tarvitse, sillä kaikki ymmärtävät kyllä asian ilman niitäkin. Teki mieli vetäistä kaapista ainevihko ja sanoa, että ei muuten oikein ymmärrä.

Keskityimme kuitenkin opiskeluun kukin kykyjemme mukaan, minä luonnollisesti parhaiten. Kesken laadukkaan, itse valmistamani PowerPoint-esityksen kuului ääni jostain luokan keskeltä: "Ei tätä olisi niinku missään videona?"

Niinpä! Mikä markkinarako tässä onkaan, suorastaan kuilu opetuksen ja nuorisoelämän välillä. Tilanne täytyy korjata. Ilmaisutaidon ryhmä, meillä on hommia! Vedetäänkö kalevalaisittain, hevinä vai räpäten? Jotain on tehtävä, se on selvää. Ajetaan mopoilla rinkiä, suditaan ja keulitaan, riisutaan kypärät keskellä koulun pihaa ja aloitetaan villin pilkkusääntövideon varsinainen opetusosuus. Malli yksinkertaistetaan jotenkin alla olevaan tapaan ja hankalat tavutuskohdat mumistaan tai lauletaan nuotin vierestä. Voimme myös kikkailla jotenkin sävelkulun kanssa, sillä kyllä minä nämä musahommat tiedän. (Olen soittanut 25 vuotta sitten eli jo ennen syntymääni musiikkiopistossa klarinettia.) Minä huudan aina pelottavasti tähdellä merkityt kohdat ja heilutan ankarasti sekä karttakeppiä että Elias Lönnrotin kipsistä muovailtua puolivartalopatsasta. Ja siitä touhusta lähikuvaa tietenkin, muuten en suostu mihinkään.


Älä pilkutta jätä

Että, jotta, koska, kun
sivulauseen aloittaa
jos, vaikka, kuin, kunnes
- muista nämä pilkuttaa!

Joka-, mikä-pronominit
sulle myöskin kertovat
kyseessä on sivulause
edelliseen viittaava.

Erota siis sivulause
päälauseesta pilkulla
muuten voipi käydä niin
et ymmärrys on hilkulla.

*Ainakin open*

Ja, sekä, eli, tai
päälauseita yhdistää
vai, mutta, vaan - joo!
ne listan sulle täydentää.

*Opettele ulkoa*

Jos ei ole päälauseilla
yhteistä osaa, tekijää
pistä niiden väliin pilkku
sillä siitä selviää.

Jos onkin jotain yhteistä 
päälauseilla keskenään
ei tarvi pilkkua - tai mitään
voi kirjoittaa vaan menemään.

Tässä vielä kertauksena 
koko homma uudelleen:
1) aina sivulauseen eteen
laita pilkku paikalleen!

2) Päälauseiden kohdalla
taas muista aina katsoa
onko sanoja yhteisiä
- jos on, ei tarvi pilkkua!

*Opettele ulkoa*
*Älä pilkutta jätä*


Tästä tulee niin hitti. Tekijänoikeudet ja rahakirstu ovat minun.




13 kommenttia:

  1. Heh, hauska riimitys! Voisi mennä paremmin läpi noin...vaan ei teinien mieltä voi ymmärtää. Miten niin ei pilkkusääntöjä tarvita? On aika ärsyttävä lukea tekstiä (vaikken mikään ope olekaan enkä varmasti osaa täydellisesti pilkkusääntöjä tai muitakaan hihi), jossa on pilkkuja missä sattuu. Sekin, että niiden jälkeen ei ole välilyöntiä, häiritsee lukemista tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman hankalathan suomen pilkkusäännöt ovat, siitä ei pääse mihinkään, mutta lainkuuliainen oppii ne kyllä. Tarpeeseen tulevat, turha sitä on muuta alkaa oppilaan mutista.

      Poista
  2. Blogisi on huippu, sen tässä vast'ikään löysin ja parin viikon aikana luin useiden kuukausien kirjoitelmat. Hersyvää tekstiä, jatka samaan malliin!

    Vaan mitä tulin tänne tällä kertaa varta vasten toimittamaan oli seuraava uutinen:
    http://www.hs.fi/kotimaa/Alkaa+tekem%C3%A4%C3%A4n+p%C3%A4%C3%A4si+kielenhuoltajien+pannasta/a1391569464566

    Pyhäinhäväistys mielestäni! Ei mitään selkärankaa Kielitoimistolla. Tässä pian ajaudutaan samaan ränniin kuin englannin kieli, jossa mikä tahansa kelpaa säännöksi, kun sitä on tarpeeksi kauan toisteltu. Lopputulemana eivät natiivitkaan osaa puhua kieltään oikein. Mikä onkaan Ässän Käen suhtautuminen ko. katastrofiuutiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Riimi. :)

      Käsittelimme tuota uutista loppupäivän oppilaiden kanssa heti tuoreeltaan, ja heistä se on luonnollisesti riemuvoitto. Myös minusta länsimurteisena tuntuu, että pystyn sallimaan tämän muutoksen, mutta jos tästä vielä pitemmälle nopeasti mennään, sitten tippuu pohja pois. Seuraavaksi voi nimittäin odottaa, milloin on ihan oikein kirjoittaa "me mennään".

      Poista
    2. "Me mennään" oli myös minulla (tästä pitkin päivää vaahdotessani) tulevaisuuden uhkakuvana. Ja toki suopea suhtautuminen on ymmärrettävä(mpä)ä Suomen siellä puolen, itse olen kai kuitenkin niin vahvasti itämurteiden vaikutuspiirissä kasvanut, että niskakarvani nousivat pystyyn ajatuksesta, että tästä ei enää punakynä viuhu.

      Poista
  3. Yläasteen äikänopettaja oli jostakin vetäissyt sijamuotoräpin. En ikinäkoskaanmilloinkaan unohda puolitoistametristä marimekkotätiä vetämässä luokan edessä "Transu on translatiivi, ksi, ksi, ksi". Valitettavasti muut riimit viisitoistasäkeistöisestä teoksesta ovat jo unhoittuneet, yhdessä sijamuotojen kanssa.

    Voisikohan koko äidinkielen opetuksen järjestää musiikkivideoina? Aakkoslaulusta kalevalaiseen laulantaan. Eri musiikkityylejä, ehkä joku kiva koreografia ja niin edelleen. Eikä tarvittaisi erikseen musiikin tunteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Transu on translatiivi, ksi, ksi, ksi…" Tähän eivät kyllä sanat riitä. Eivät vain sitten ollenkaan. Itkettikö vai naurattiko teitä?

      Poista
    2. Alkuhämmennyksen jälkeen nauratti ja naurattaa edelleen. Täytyy ihailla hänen heittäytymistään, mutta kovin huikeita oppimistuloksia ei tainnut syntyä.

      Poista
  4. Nyt alkaa menemään ihan oikeaan suuntaan kielenhuolto on alkanut tekemään oikeita päätöksiä.
    G

    VastaaPoista
  5. Ah, niin paras räppi (tai runo jos niin haluat)!

    VastaaPoista
  6. jatkoa...
    hetken mietittyäni kopsasin talteen itselleni ja ripustan kotoon, yhteiskunnallisten keskusteluasioiden seinälle.

    VastaaPoista
  7. Ah, itse muistan pilkkusäännöistä vain tämän riimityksen, missä opettajan mukaan tiivistyy pilkunpaikan merkitys. Armoa, ei Siperiaan on eri asia kuin armoa ei, Siperiaan.

    VastaaPoista