maanantai 3. helmikuuta 2014

Petri, lumimies

Tänä talvena on päästy erityisen helpolla, ei ole edes lumiauraa näkynyt, mutta nyt mennään taas - ja vielä sitä ehti kuusi metriä tulla. Se on selvä. Vaikka vappuna, kun kukaan muu ei ole.


Menen lykkimään lumet ja pidän mielessäni jokavuotuisen Petrin.





Lunta tupaan


Lunta on tullut yöllä noin metri,
katseli aamulla ikkunasta Petri.
Taasko se alkaa, tuumiskeli jätkä,
viisainta on ensin kääriä sätkä.
Onneksi nukkunut tänään en pommiin,
on alettava tässä taas lumihommiin!
  
Huh huh, kun tulee hulluna räntää,
ei tuonne todellakaan mielellään säntää.
Missä on haalarit, ne on pakko olla,
pipokin kaapista, ettei jäädy polla.
Sitten vain etsinkin lumikolan tallista,
jos selviin lävitse mä tuosta lumivallista.

Niin sitä otti pian mies mittaa hangesta, 
apua hän tarvi vielä rautakangesta.
Jäätynyt kiinni oli polkupyörä maahan,
kai sitä vähän saa kirota, saahan?
Tunturi irtos, tuli kova hiki, 
sitten alkoikin soida piki.

Ei ole totta, huusi Petri pihassa,
lunta ja jäätä oli kaulassa ja hihassa.
Nyt se tulee pilaamaan mun tunnin työn,
pian otan housuista irti vyön.
Sillä mä hakkaan tuon traktorikuskin,
joka ei välitä vaikka kuinka puskin.

Niin heitti lumiaura uudet lumet pihaan,
voi perkele että mä talvea vihaan.



2 kommenttia:

  1. Tunturi irtos, tuli kova hiki,
    sitten alkoikin soida piki.?
    Mikä piki?

    VastaaPoista