keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Edestä ja takaa

On jokseenkin hupaisaa, millaisella innolla ihmiset (naiset?) nykypäivänä itseään valokuvaavat. Kun kyse ei ole enää filmikamerasta ja kuvien teettämisestä - enää 4 kuvaa jäljellä, muistattehan! - on otoksia tietenkin helppoa napsia jokapojan Canon-järkkärillä tai 8 megapikselin kännykkäkameralla. Ja kuvia todella räpsitään: kotona, koulussa, töissä, eteisessä, vessassa, hississä, sovituskopissa, ohimennen, tässä minä nyt olen, istun, makaan, edestä ja takaa, kuvat yläviistosta laihentavat. Uusi paita, vanha paita, eilinen paita, kallis paita, alelöytö, eikös olekin kiva? Vaatepostaus, minäpostaus, tässä ostokseni -postaus. Huulet törröllä, pää kallellaan, katse alaspäin, suoraan kameraan, kurkkaus olan yli, huippumalli haussa, päivän asu koruilla ja ilman ja mielipiteitä, pliis.

Milloin itsensä kuvaamisesta tuli julkinen harrastus?

Pohjimmiltaan lienee kyse siitä, että jotakuta kyllä kiinnostaa, vaikka suurinta osaa ei. Oma maha napoineen on nimittäin aina tärkeämpi kuin jonkun toisen, ja uimarannalla kuvitellaan muiden katsovan makkaroita arvostelevasti, vaikka tosiasiassa kaikki miettivät vain sitä, miltä itse näyttävät bikineissä.

Siksi onkin mielenkiintoista, miten estottomasti ja innokkaasti monet nykyään itseään puolialasti esittelevät. Viisitoista vuotta sitten Mallorcan-kuvat uima-altaalta piilotettiin perhealbumiin, elleivät ne olleet tärähtäneitä ja siten pilalla, sillä valokuvaaminen oli pitkäkestoisempi projekti: Valmiiden kuvien saaminen postissa saattoi kestää viikon, ja sitten vasta näki, mitä sitä tulikaan kuvattua ja moniko otos onnistui. Poisto-oikeutta heti kuvan ottamisen jälkeen ei ollut, eikä filmiä voinut tarpeettomasti tuhlata. Yhteen vessassa kesken työ- tai koulupäivää kuvattuun settiin ei kauan 24 tai 36 kuvaa riittäisi. Ennen niiden piti riittää koko lomaan.

Nyt kuva vaikkapa jumppatrikoissa ja pikkutopissa on koko maailman katsottavissa muutaman sekunnin kuluttua sen ottamisesta. Minä lähdössä lenkille, jumppaan, salille. Minun hikitreenini, endorfiinini, sykkeeni, kierrosaikani, vatsalihakseni ja pirtelöpulloni, perkele. Kansa tarvitsee kuvatodisteita, ja kuva pitää ottaa ensin kotona, sitten salaa salin peilin kautta ja vielä lopuksi pari pukukopissa. Salamalla, ilman salamaa, photoshopattuna - ja ainakin Instagrammiin, Flickriin, Pinterestiin, Facebookiin ja Twitteriin.

Tätä söin tänään. Tätä join tänään. Tätä paskansin tänään?

Minulla on Canon, Olympus ja Nokia, mutta ei yhtään julkista päivän asu -kuvaa tai ruokapäiväkirjaa. Milloin tipuin kärryiltä?



14 kommenttia:

  1. Oh. Ehkä et ole tippunut kärryiltä. Vaan pikemminkin omien kärryjesi kuljettaja ;)

    VastaaPoista
  2. Naurettavan hauskaahan toi on. Paikalliset pikkukyläjulkkikset pitää blogia ja kuvaa itseään joka suunnasta, eikä ymmärrä, että koko kylä nauraa sille blogille ja niille kuville. Ei tarvitse katsoa salkkareita eikä kaunareita, riittää kun lukee blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säälittävintähän on, että pikkukylän ope pitää blogia ja kuvittelee osaavansa kirjoittaa - ja koko kylä nauraa blogille. :D

      Poista
    2. Mä ainakin nautin sun tekstistä enkä naura..muutakuin ilosta sun oivalluksille.

      Poista
  3. Ole kiltti laita kuva.

    VastaaPoista
  4. Auts. Palaute osui ja upposi. Menenkin tästä kaivamaan itselleni häpeäpoteroa. Ei pidä unohtaa ottaa siitä kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista ottaa yläviistosta! :D

      Tykkään susta.

      Poista
  5. Nimenomaan - ja siihen blogiin pitää ottaa kuva kaikesta kivasta krääsästä, jota on tullut ostettua. Uus kiva juomapullo ja bikinit ja kengät ja hiuspompula! On niin kiva OSTAA! (Tottakai Melkein Oikea Urheilija tarvitsee kaikkea märkäpuvusta maantiepyörään. Vielä kivempi olisi, että Melkein Oikea Urheilija heräisi todellisuuteen.)

    Ja tässä vielä kuva mun pohjaanpalaneesta luomuporkkanahöystöstä, joka näyttää koiranoksennukselta, mut se on terveellinen ja ite tehty!

    Loppuun sitten vielä imelät kommentit kaveriringiltä: tsemppiä hani, ihanat biksut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ostan ihan liikaa kaikkea, varsinkin sohvatyynyjä, enkä siksi kehtaa niistä kertoa.

      Poista
  6. Tuonne Devis:in (vaimitensekirjoitetaan) blogiin jo kirjoitinkin ajatukseni tästä samasta asiasta. Olen miettinyt, miksi itse haluan -vai haluanko- laittaa omia ylipainoisesta itsestäni otettuja kuviani blogiini, jonka pääaihe on aivan muualla. Se taitaa olla juuri niin noloa ja säälittävää? Tottakai minulla sille selitys on, mutta pitääpä miettiä ja tarkistaa suuntaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun suuri huolenaiheeni on se, millainen malli tämänhetken lapsilla ympäröivästä maailmasta (sosiaalisen) median myötä on tai millaiseksi se on muodostumassa. Mainokset ja niiden vartalomalli tai naisihanne ovat jo vanha juttu, mutta nyt se on levinnyt malliksi poseerauksiin - huulet törröllään.

      Nettikiusaaminen on valitettavan totta, eivätkä kuvat aina ole hyvästä.

      Ei tämä nykynuorille, saati aikuisillekaan mikään helppo maailma ole.

      Poista
    2. Upea teksti ja niin totta! Kiitos ja aamen.

      Poista