maanantai 4. helmikuuta 2013

Valitse latu

Olin sunnuntaina siskoni kanssa konsertissa, ja sen aikana oli joku, epäilemättä hullu, kansalaisaktiivi käynyt tervehtimässä autoni tuulilasinpyyhkijöitä. Tyyppi oletti ilmeisesti jakavansa ilosanomaa, mutta pieleen meni ja pahasti: pyyhkijän alla oli lappunen, jossa mainostettiin iloista hiihtotapahtumaa. Onneksi emme kohdanneet, sillä olisin kehottanut häntä suksimaan pikaisesti ihan vaikkapa kuuseen.

Tiedoksenne teille kaikille jumppakärpäsille, jotka epäilemättä rakastatte hiihtämistä ja kaikenlaista himourheilua: tarjolla olisi reppuhiihtoa ilman ajanottoa, mitä perkelettä se sitten onkaan. Parillakymmenellä eurolla saa osallistua suksitteluun, eikä vaihtoehdoistakaan ole kuulkaa pulaa: voi valita, huvittaako sivakoida 58 km (enemmänkin menisi), 40 km (jos on jotakin ylirasitusta tai urheiluvammaa ollut) ja 13 km (naurattaa aivan). Viimeisin on todellakin jokin säälivaihtoehto sellaisille, joilla on tosi huono kunto, joten päästetäänpä heille räkäinen nauru. Tuollaiselle pätkälle ei tosihiihtäjä kehtaa osallistua edes silmät kiinni ilman sauvoja.

Itse ajattelinkin ilmoittautua tuohon ensimmäiseen, sillä hyvin jyrkän tyrmäyksen ja vaahto suussa huudetun halveksunnan jälkeen luin ilmoitusta puolivahingossa pitemmälle - ja mitä silmäni näkivätkään! Tarjolla on myös huoltopisteitä joka kymmenen kilometrin välein. Ihan mielettömän kivasti ajateltu! Ensimmäisellä pysähdyksellä otan ripsihuollon, toisella laitatan kynnet ja lopuilla ryystän HartSportia koko rahan edestä. Siinä pääsee nopeasti voiton puolelle. Kyllä se on urheilu, joka kannattaa.

Sitä paitsi miksi ajelisi esimerkiksi junalla saman matkan puolet halvemmalla, jos voi itse lykkiä itsensä perille? Unohdetaan raiteet, valitaan latu. Tässä kiireisessä maailmassa voi ihan hyvin reppuhiihdellä läheiseen (58 km) hieman isompaan kaupunkiin ostoksille ja yrittää ehtiä perille Pentikiin ennen sulkemisaikaa, ellei sitten ole säälittävä aloittelija (13 km) ja kaadu ensimmäisen ylämäen jälkeen pyörtyneenä ojaan ja löydy sieltä myöhemmin kuola naamalle jäätyneenä. Ihmettelenkin suuresti, miksi lappusessa kerrotussa hiihtotapahtumassa on järjestetty linja-autopaluukyyti lähtöpaikalle. Kyllä tosihiihtäjä osaa pökkiä itsensä samaa reittiä myös takaisinpäin, eikä tunnu missään, kun on kunnon hiihtotrikoot.

Olen jotenkin nyt kokenut valaistumisen reppuhiihdon suhteen ja alan harrastaa hiihtourheilua joka päivä. Tässä teille kaikille muillekin päivänne iloksi vielä huipputarttuva ja rytmiä sykkivä kuntoilulaulu. Hiihtäminen ehkäisee läskiä ja masennusta.


5 kommenttia:

  1. Oh, sinäkin olet ymmärtänyt hiihdon hienouden. Huoltopisteiden merkitys sinulla on tosin vielä vähän hukassa, sillä ensimmäisellä tankataan mustikkasoppaa rinnuksille, toisella hernekeittoa ja ruisleipää tuomaan lisäkaasua ja lopuksi munkkeja ja kaakaota viimeistelemään suupielet. Kaunistautuminen tapahtuu sitten vasta ennen after skiitä. Aamulla on sitten reipas ja raikas olo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minen hiihdä ilman meikkiä.

      Poista
    2. Ei kai kukaan hiihdä ilman meikkiä? Eihän?

      Poista
    3. En mä mistään meikeistä puhunutkaan... jälkihiihdoissa kaunistautuminen tapahtuu sisäisen voitelun avulla. Naiset kaunistautuvat ja miehet komistuvat illan mittaan :)

      Poista
  2. Siulle olis tunnustus miun blogissa :)

    VastaaPoista