Hitsillä silmään (advli + advli)

On tärkeää osata lauseenjäsennystä. Kun miettii, mikä on lauseen appositioattribuutti, on totuuden lähteellä ja jotenkin tunnelmastakin muodostuu nopeasti tavallista vakavahenkisempi ja hartaampi. Jos joku tuleva autoasentaja tai levyseppähitsaaja väittää viiksenhaivenet vavisten, ettei tee muka lauseenjäsennyksellä niinku elämässään yhtään mitään, niin esitän eriävän mielipiteen: koskaan, milloinkaan tai ikinä ei voi tietää, mihin päätyy. Kuinka moni meistä opettajistakin on vannonut, ettei varmana ainakaan opettajaksi ryhdy, ja siellä sitä vain napautetaan karttakepillä oppilaiden sormia huonosti sujuneen läksynkuulustelun jälkeen.

Lauseenjäsennys se on ja pysyy tärkeänä asiana opetussuunnitelmaa, uskokaa vain huviksenne. Voitte kuulkaa aivan hyvin hitsata vaikka itseänne ammattikoulussa vahingossa silmään, ja mitäs muutakaan tekemistä teillä on sairaalasängyssä kuin alkaa opiskella vaikka jotain eksoottista kieltä luurit korvilla, jos niitä koskaan olette edes pois ottaneet. Jos eivät ole pohjatiedot kunnossa, niin kyllä itku tulee toisesta silmästä, kun ensin on mennyt puoliksi näkö ja sitten käskee vielä ääni muodostaa saksan kielen lauseeseen akkusatiiviobjektin. Että tuliko ylenkatsettua lauseenjäsennystä äidinkielen tunnilla, tuliko? Niin makaa kuin petaa. Senkin opit ysiluokalla, jos vain vähänkin maltoit kuunnella siellä takarivissä.

Sitä paitsi kyllä on mennyt kummalliseksi tämä maailma, kun raavaat miehet syövät salaattia ja uuden oppikirjan lauseenjäsennystehtävistä on yhtäkkiä unohdettu attribuutti kokonaan. Tuosta vaan, mitään varoittelematta! Edellisessä oppikirjassa taidettiin sentään vähän maininnan tasolla attribuuttia hilppaista eikä suoraan nurkkaan hylätä. Kyllä on törkeää pullamössösukupolven lellimistä ja järjetöntä oikoreitin hakemista onneen, sanon minä. Mitään ei tehdä kunnolla, mennään vain kuin rastireittilankoja pitkin avustettuna maaliin. Ilmiö on näkyvissä myös matematiikassa, jonka sijaistraumoista kärsin vieläkin ja kenties koko loppuelämäni: kun lasketaan aitauksen pituutta, pyöristetään tulos viidellä metrillä ylöspäin. Viidellä metrillä! Milli- ja senttimetrit minä vielä ymmärrän, mutta että useampi metri! Millaiseksi sinnepäin-elämäksi tämä kaikki on muuttunut? Kyllä minun nuoruudessani piti olla tarkka, ja on aivan turha tulla minulle selittämään mitään merkitsevistä numeroista. Joo, joo, on tietenkin järkevämpää pyöristää lankkuaidan pituus ylöspäin, sitä en kiellä, sillä kalpaten käy timpurin, jos lankku loppuukin pienen mittavirheen vuoksi kesken. Rahaa siinä silti palaa turhaan, jos joka kerta ottaa lähemmäs kymmenen metriä (viiden voi pyöristää varmastikin samalla logiikalla kymmeneen) ylimääräistä aitavärkkiä tai laskeskelee, montako laattaneliötä ottaa varmuuden vuoksi liikaa. Ei parane mennä valitsemaan kaupan kalleinta mosaiikkilaattaa, jossa on kultahippuja, vaikka kuinka tekisi mieli. Tiedä, miten pyöristävät kassalla.

Aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa, syytä ja määrää vain teille kaikille, ja lauseenjäsennys kunniaan. Muistakaa, että predikaatti on jokaisessa lauseessa aina.