tiistai 6. marraskuuta 2012

Teepä kuvakirja, teepä!

Olen tässä tehnyt valokuvakirjoja jo useamman päivän tai jos totta puhutaan, viikon, sillä on vähän jäänyt tuo arkistointipuoli heikoille. On ollut kaikenlaisia kiireitä. Nyt olen kuitenkin edennyt jo vuoteen 2009, joka oli kolme vuotta ja seitsemän kiloa sitten. Oikeastaan kuvakirjojen teko onkin vaarallista ja valokuvat suuri syy kansamme masennukseen: joko sitä katsoo katkerana, miten laiha onkaan joskus ollut tai sitten vihaa, miten joskus tuli päästettyä itsensä niin pulskaan kuntoon, että pitää lainata biologian luokan mikroskooppia löytääkseen kaksoisleuastaan pään. Kuvakirjaurakkaa on jäljellä epäilemättä vielä useampi päivä, ja alan kokea, että minua on johdettu harhaan. Kuvakirjan tekemisen mainostetaan nimittäin olevan niin helppoa, että ei kun vain kone päälle ja kas, kirja onkin jo ajatuksen voimalla valmis ja postiluukkuun samantien pikajuosten toimitettu, ellei postimies ole välillä kaatunut tai otsalamppu tippunut kurvissa ojaan.

"Teet kuvakirjan helposti ja vaivattomasti."

Minä nyt kysyn vaan, Ifolor, miten 18 000 kuvaa saa näppärästi mahtumaan pariin valokuvakirjaan? Että siirretään vain valitut kuvat ohjelmaan, nostetaan jalat pöydälle ja huokaistaan ihastuksesta, kun automaatiokäsi asettelee otokset taiteellisesti lomittain ja ilmoittaa kirjan olevan valmis lähetettäväksi? Niinkö, minä kysyn? Niinkö?

JUMALAUTA!

Homma menee näin: Valokuvia on koneella jotain miljoona. Niistä metsästetään ensin tietyn vuoden kuvat, siirretään ne omaksi tiedostokseen ja hymyillään vielä, kun ihan mukavaa puuhaahan tämä on, kuvakirjan tekeminen. Seuraavaksi edelleen järjettömän suuresta kuvatulvasta pitää karsia pois huonot, samanlaiset, epäolennaiset, väärin rajatut ja muuten vain tärähtäneet otokset. Päästään johonkin tuhanteen kuvaan. Tehdään laskutoimitus. Jos yhteen kuvakirjaan mahtuu maksimissaan 7x100 kuvaa, täytyy jatkaa poistamista. Harkitaan vuoden jakamista ensimmäiseen ja toiseen puoliskoon tai kvartaaleihin, mutta koska postimaksut pitää maksaa jokaisesta kirjasta erikseen, tullaan järkiin ja jatketaan karsimista. Mitäs sitä nyt pääsiäisestä, kinderistä ei tullut sormusta, trullin sormi jäi oven väliin ja lammas maistui, no, lampaalta ja on paljon parempi taljana lattialla.

Työskennellään pari päivää. Huomataan, että koululta lainassa olleessa kamerassa onkin ollut asetuksissa väärä päivä ja vuosi ja opettajien kulttuurireissukuvat ovat siirtyneet kuvavirrassa noin vuodella taaksepäin. (Tämä tapahtuu tietenkin oikeasti vasta sen jälkeen, kun ne on jo ehditty asetella kuvakirjaan paikoilleen, joten ei kun deleteä vaan sillekin turhalle työlle ja miettimään, kuka idiootti koulun kameran säädöt on tehnyt tai pikemminkin jättänyt tekemättä. Löydetään ehkä syyllinen ja käytetään vähän voodoo-neulaa.) Siirretään kuvia, rajataan niitä, poistetaan punasilmiä ja säädetään valotusta.

Jossain vaiheessa päästään oikeasti kuvakirjan kimppuun. Valitaan miljoonasta teemasta, millainen ja minkävärinen kirja halutaan. Aloitetaan yksi ja tajutaan, että ruma tulee ja se viimeksi valittu oli paljon parempi - ja siihen mahtuukin sitä paitsi 16 pikkukuvaa yhdelle sivulle. Aletaan lisätä albumiin kuvia, jotka on jo hylätty. Ollaan jossain vaiheessa valmiita ja laitetaan automaattinen kuvien juoksutus päälle, kas noin. Nyt on sekunnissa valmista. Jaaha, päin helvettiähän se meni. Juuri väärä kuva on esillä isoimpana ja jokin herkkä ja onnistunut takimmaisena. Ei muuta kuin sivu sivulta muokkaamaan ja kuvatekstejä kirjoittamaan. Kuvaohjelma kaatuu. Kirja jää jumiin tietokoneen ruudulle. Pääsee itku. Päätetään jatkaa huomenna, josko homma sitten taas toimisi.

Valmistellaan seuraavana päivänä otsikko, etusivun esittelyteksti ja takakansi. Oletusfontti on ruma, joten vaihdetaan fonttia, jolla teksti ei sitten tilaan mahdu. Keskitetään, asetellaan, vaihdetaan väriä harmaasta mustaan, kun ei muutakaan keksitä. Ei tullut takkia, tulikin hanskat. Lähetään tilaus. Tiedoston siirto jää jumiin, kone huutaa erroria ja tarkistusta ja hyväksytkö peruutuksen? Tarkistetaan, että rahat ovat tietenkin siirtyneet tililtä. Ilmoitetaan asiakaspalveluun, että tilaus pitää perua ja kokeillaan ehkä joskus uudelleen tai sitten ei, todennäköisesti ei.

Pysyväthän ne kuvat oikeastaan aika hyvin siellä koneellakin. Helposti ja vaivattomasti.

8 kommenttia:

  1. Tässäkin persoonallisuuserot tulevat esiin. Itselläni meni kuvakirjan kokoamiseen muistaakseni noin tunti. Siellä sitä ihmisten punaiset silmät loistavat ja taitaa joukossa olla jokin tärähtänytkin kuva. Parasta kuitenkin on, että kun tein omista häistäni kuvakirjan vanhaan malliin (liimasin teetettyjä kuvia albumiin), jäi väliin aina vahingossa kokonaan tyhjiä aukeamia! :D

    T. systeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastihan jätit tyhjät aukeamat siksi, että saat kirjoitella sinne rakkausrunoja väliin.

      Poista
  2. Juuri tuollaista se on! Helppoa ja vaivatonta, totta tosiaan. Monen viikon jokailtainen äherrys ja aherrus. Kuvia on tsiljoona, ja valitse niistä sitten ne parhaat otokset ja tee kansioita jne. Jos käyttää sitä valmisohjelmaa, niin joka sivulla on sitten se idioottimaisin tärähtänyt otos sen kauniin kuvan päällä peittäen jotakin oleellista.
    Mulla on muuten 3 laatikkoa kuvia vuosilta 1999-2002 odottamassa albumiin laittamista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole enää paperikuvia, mutta rippi-, ylioppilas- ja hääkuvia sitäkin enemmän. Miksei niitä voisi jotenkin helpommin tehdä kuvakirjaksi? Saisi vain esim. hääparilta kiitokseksi nettiosoitteen, josta kuvan voi itselleen ladata.

      Poista
  3. Hei Ässä, tässä sulle ilmainen vinkki: Lisää yhtälöön punaviinipullo, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin täytyy kokeilla tota punaviiniä ensi kerralla. Yritin nimittäin juurikin Ifolorin kuvakirjaa viime viikolla, enkä ajatellut yrittää toiste. Mutta se punaviini... Voi olla, että annan vielä yhden mahdollisuuden.

      Poista