Riemu raikkahin, vaikka Pakistanista

Netissä pyörii vinkkejä siihen, miten Ikean joulukoristeita voi tehdä itse esimerkiksi maitopurkeista, ja samalla pannaan halvalla niitä, jotka ovat jouluhulluja ja pikkuisen luonnevikaisia jo syntymästään. Tiedän, että jotkut aloittavat seuraavan joulujuhlan valmistelun samantien, kun joulupukki tonttuineen on lyönyt oven perässään kiinni ja suihkinut porolla autotalliin riisumaan naamareita.

Tehdään nyt silti heti selväksi: minä en ole jouluhullu.

Vaikka en ole hurahtanut pipareihin, tonttutansseihin tai hyasintteihin, niin pullo glögiä on aina terveydeksi ja juhlat pimeyden keskellä paikallaan. Suomessa nimittäin ei saisi turhia juhlia: itsenäisyyspäivän vastaanotot ovat turhaa pröystäilyä ja ilotulitusraketit taivaalle paasattua rahaa. Ei, täällä pitää aina olla vaatimaton, istua yksin pimeässä nurkassa ja kääntää juhlan kunniaksi korkeintaan sukat toisinpäin. Riisipuurosta juhlallisen tekee se, että se on keitetty punaiseen maitoon, ja joulukinkkua pitää aina ärsyttävästi säästellä. Jokainen tietää, että kinkku on herkullisinta kuumana ja vasta paistettuna, mutta ei, näpit irti, ei saa ottaa kuin ihan vähän vain. Pitää säästää ja syödä kylmänä leivän päällä.

Jotenkin kauhean ankeaa aina kaikki. Pitää olla nöyrä ja kiitollinen, eikä sellainen voi oikeastaan olla muuta kuin körttinä kuusen alla himmeli päässä.

Minä en ole jouluhullu. En paljon. Olen sitä mieltä, että synttäreiden teema on synttärit ja ristiäisten ristiäiset, mutta jostain syystä joulun kanssa viime vuosina alkanut lipsua. On ruvennut tulemaan värikoodia, vaikutteita, hilpeitä joululauluja ja savustettua kalkkunaa, ja niinkin villiksi on ryhdytty, että maksalaatikosta on unohdettu rusinat. Kyllä olisivat olleet esivanhemmat kauhuissaan moisesta, kun kello löi viisi joulukirkkoreissulla ja sudet jolkottivat reen perässä. Se oli käsitys normaalista joulutunnelmasta, ei vihreä nurmikko joulukuussa ja siihen sävytetty valoletku rännistä roikkumassa.

Ruuna, virsta vielä. Lähde

Viime vuonna vietimme amerikkalaishenkistä joulua laulavine ja vilkkuvine joulukuusikoristeineen (kyllä, se oli kauheaa), eikä joulupallojen väreissä säästelty. Tänä vuonna joulua tullaan juhlistamaan  itämaan tietäjien mukaisissa tunnelmissa, ja koska en missään nimessä ole jouluhullu, en todellakaan tilannut eilen olohuoneen lattiaan pakistanilaista mattoa. Sellaisenhan nyt askartelee äkkiä vaikka kahvipaketeista, saa kimallukset ja kaikki puoli-ilmaiseksi.