lauantai 17. marraskuuta 2012

Katso köyden takaa, kurja

Olin tänään iltapukuostoksilla, ja kuten arvata saattaa, liian lihavahan sitä on melkein jokaiseen. Kun vetoketju ei mene kiinni vaikka kuinka kiskoo, siinä eivät myyjän selittävät ja hyvää tarkoittavat nämäovattosipientäeurooppalaistakokoakaikkienpitääottaanumeroataikahtaisompi
-sanat lohduta. Vielä kun on tällainen puolipygmi, niin pieleen menee myös puvun alaosan kanssa: helma laahaa masentuneena maata melkein ulko-ovelle asti, ja aika monen liikkeen lattioissa olisi kyllä ollut pölynpyyhkijöillä töitä jo useampi viikko sitten.

Saimme ystäväni kanssa päivän aikana monenlaista palvelua: mukavaa, asiantuntevaa ja joustavaa mutta myös tyrkyttävää (puku korostaa kyllä tosi kauniisti persoonallisuuttasi), tuhahtelevan epäasiallista (miten niin et etsi tällaista upeaa tyllihelmaista?) ja syyllistävää (suomalaiset eivät sitten ymmärrä mitään oikeasti hienojen juhlapukujen päälle).  Ehdottomasti oudointa kuitenkin oli, kun eräässä liikkeessä etsimme takaosan seinustalta pitkiä iltapukuja. Tunnelma oli jotenkin kummallinen heti ovesta sisään päästyämme, eikä sitä kyllä yhtään vahvistanut juhlapukuseinustalle, noin metrin verran pukujen eteen viritetty pyykkinaru. Siinä se oli ja erotti meidät puvuista. Hapertunut remmi oli solmittu molemmista päistä kiinni puolisotkuisiin vaaterekkeihin.

Katselimme toisiamme epäuskoisina, kun vanhempi myyjä pöllähti paikalle. Kun hän kysyi, miten voisi kenties auttaa, teki mieli vain viisata narua ja pyytää häntä leikkamaan se saksilla poikki tai vaikka sitten puremaan hampailla, jos saksista olisi liikaa vaivaa. Koska olemme kuitenkin kohteliaita ja kivoja, kerroimme meidän etsivän juhlapukuja - joiden luo meitä ei kuitenkaan ihan omin luvin ilmeisesti päästetty. Ei helmiä sioille, ks. kuva.


Niin, joo, jos minä ottaisin tuon narun tuosta, niin pääsette oikein katsomaankin.
No, teepä vaikka niin. Oikein tosi paljon kiitoksia, että osoittauduimme luottamuksen arvoisiksi. Onko joku kenties joskus oksentanut kaaressa pukujenne päälle, vai mistä moinen varotoimi?

Emme ostaneet liikkeestä mitään. Ehdin kuitenkin näpsäistä salaa pari kuvaa, sillä ette kuitenkaan usko koko juttua. Ensi järkytyksestämme kuvaa ei valitettavasti ole, vaikka ihan ilmiselvää piilokamera-ainesta olisimmekin olleet, mutta näettepä edes, miten nätisti myyjätär kääri köyden rullalle, ennen kuin päästi akat tanttujen kimppuun.




6 kommenttia:

  1. Linnan juhliinko pukua etsit? Tai no, tarvinneeko kysyäkään, tietenkin kaikki prinsessat aina pääsee linnoihin juhlimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pääsemme ystäväni kanssa molemmat. Hirveä homma kiillottaa tiara taas.

      Poista
  2. Johanna Lätti valmistaa upeita iltapukuja tilauksesta asiakkaan toivomusten (mittojen) mukaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Löysin onneksi kivan tantun viime minuutilla, ennen kuin eräs pukuliike meni kiinni.

      Poista
  3. Aion katsoa linnan juhlat, vilkutathan kameralle :)

    Blogisi on huikea! Siksipä omastani löytyy sinulle tunnustus, käy poimimassa pois, jos et ole sellaista vielä saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai vilkutan! Jos minua ei näy, tv-kuvauksessa on ollut jotain häikkää.

      Kiitos, ärjyperäläinen. Luin blogiasi ja välillä mietin, onko se omani. :D Teen tunnustuspostia heti, kun ehdin.

      Poista