lauantai 1. maaliskuuta 2014

Mitä se sulle kuuluu?

Olen varmaan maailmankaikkeuden noin toiseksi ainoin suomalainen, joka ei jaksanut lauantai-illan huipentumaa, Putous-viihdeohjelmaa yhtään. Olen ongelmanuori, jota ei naurata juuri mikään muu kuin omat jutut, jotka ovatkin useimmiten aivan loistavia. Olen hekotellut jo tosi pitkään esimerkiksi sille, että haaveilin Lapissa työntäväni erään epäkohteliaan suksittelijaukon hankeen kumoon, kun hän ei suostunut tervehtimään eikä eleelläkään ilmaisemaan, että reagoisi hauskaan risteyskohtaamiseemme millään tavalla. Haaveilin kävelyretkelijäkumppanini kanssa myös siitä, miten tuupattuamme tyypin pää edellä hankeen tunkisimme sukset hänen %&#"€/% liukumaan rinnettä alas ja miehen liukurilla perään. Meilläpäin on nimittäin tapana tervehtiä, eikä koskaan ole liian myöhäistä opetella sitä.

Silloinkin taisi olla lauantai. Ei ihme, että ärsytti kaikki.

Täten lupaan, että koska olen tosikko ja poikkeava, en todellakaan aio ikinä matkustaa Imatralle. En varmasti. En aio milloinkaan syödä Rossossa. (En ole itse asiassa ruokaillut paikassa sen jälkeen, kun sain 10 vuotta sitten eteeni jäisen annoksen. Siinä olikin tarjoilijalla selittämistä.) Minä en myöskään aio ikinä romahtaa, ei ole aikaa eikä voimia sellaiseen. Enkä todellakaan aio ostaa hassua fanimukia.

Ja sen vasta lupaankin, etten toistele joka puolella kaikuvia ja viimeisen päälle hassuja hokemia, en vain suostu enkä jaksa eikä kiinnosta ja olen selvästi niiden yläpuolella, sillä olen koulutettu ja fiksu, keskimääräistä ehdottomasti älykkäämpi. Viimeiseksi lupaan vielä senkin, etten ikinä koskaan milloinkaan osta Munamiehen levyä. En edes alennusmyynnistä eurolla.

Tulimme kävelyretkeilijäkumppanini kanssa Putousta pohtiessamme siihen tulokseen, että itse pitäisi viihdeohjelmatkin tehdä. Keksimme nimittäin jo vastauksen sille, kun poliisi tulisi kuulustelemaan meitä epäkohteliaan suksiukon lumikasaan sullomisesta ja suksien katkomisesta hänen #%€(#€&% viereensä hankeen. "Mitä se sulle kuuluu?" on oikein sopiva heitto tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ihan Putous-ainesta, mutta miljoona kertaa parempi.

Painatan sen ehdottomasti heti ensi viikolla omaan välituntimukiini. Kun rehtori tulee seuraavan kerran kysymään, mitä ihmettä olen tehnyt oppilaiden kanssa Kalevala-tunnilla (no soittanut kannelta Elias Lönnrotin kipsipään kanssa, ehkä hieman kovaäänisesti, mutta mitäs muuta viritetyllä kanteella voi), nostan vain mukin huulilleni ja vaikenen. Ihmisten pitää antaa tehdä työnsä rauhassa.

7 kommenttia:

  1. Täällä sitten se kolmanneksi ainoa suomalainen. Ei kiinnosta, ei uppoa, ei sitten niin millään! Enkä jaksa hokemiakaan.

    VastaaPoista
  2. Minäkin INHOAN putousta!!

    VastaaPoista
  3. Yksi ulkosuomalainen ilmoittautuu anti-Putous joukkueeseen. Ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa tipan tippaa ja koko kevättalven kestävä vouhotus saa minut vain näkemään punaista. Ja kun niitä pirun hauskoja heittoja sitten viljellään tilanteeseen, kuin tilanteeseen, eihän niitä tajua. Hieman on kyllä Putous-idiotismille kehittynyt silmää, jos joku tuttava päästään suustaan jotain älytöntä, on sen pakko olla Putouksesta.
    Mutta, saahan Putous keskiverron suomalaisperheen viettämään sen 1,5 tuntia yhteistä aikaa joka lauantai-ilta, että jotain hyvää siinäkin. Voi äippä sitten olla ylpeä kun lapsi näyttää tunteensa ainoastaan jollain "mie romahan" kaltaisella sloganilla.

    VastaaPoista
  4. En olekaan ihan yksin! Kiitos! Jossain vaiheessa ajattelin, että minussa on varmasti jotain vikaa, mutta työnsin moisen ajatuksen nopeasti mielestäni. Eihän sellainen voi pitää paikkaansa.

    VastaaPoista
  5. Senkin vielä haluan lisätä nyt innostuspuuskissani, että näin vanhemmiten (hehe, ei totta) on mukavaa, kun voi ja saa ja pitää olla ihan vapaasti eri mieltä kuin joku muu. Ei ole pakko myötäillä kaverin mielipidettä, oli asia näinkin kevyt tai vaikka vakavampi. Siinä on rikkaus, kunhan osaa myös joustaa.

    Mutta Munamiehen levyä en silti osta.

    Suomen kansa, tai no, pieni otos siitä: montako meitä samanmielistä on?

    VastaaPoista
  6. Täälläkin yksi jota putous ei ole koskaan vähempää voinu kiinnostaa... Munamies silloin joitain vuosia sitten oli ihan hupaisa. Mut muuten niin...täyttä sitä itteään :D
    Olen kaveripiirissa varmaan ainoa joka tota ei kato. Pariin vuoteen en ole yhtäkään jaksoa kattonu, sitä ennen katoin niitä pari kokeiluluontosta kertaa jälkikäteen hypetysten niiltä vuosilta loputtua. Enkä juur innostunut.
    Koomisinta on että vaikkei kato yhtäkään jaksoa, tietää silti täydellisen tarkasti millaset hahmot siellä on ja mitkä on tän vuoden ahh-niin-ihkut-lausahdukset. Kun niitä tulee joka tuutista ulos, fb:kin ihan täys mokomaa...
    Jotenki tosi tylsiä ne vitsit kun vuos toisensa jälkeen. Ja samat esiintyjät ja pläääääääh. En vaan käsitä miten niin moni rakastaa tuota...

    VastaaPoista
  7. Kiitos Jussi Vatasen, kaikki me Imatran ulkopuolella asuvat imatralaiset olemme joutuneet valtavan henkisen turpaanvedon kohteeksi koko alkutalven. Lupaan, että ihan pian turpaanveto muuttuu fyysiseksi, jos joku oikeasti vielä kysyy että romahanko mie. NO MITÄ SE SULLE KUULUU.

    VastaaPoista