keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ihmissuen karvainen tassu

Istun elokuvateatterissa ja katselen naulittuna lopputekstejä ja osin tuttuja nimiä. Kiitoslistalla rullaavat sulassa sovussa Alavuden kaupunki ja Jallu, rooleissa nähdään muun muassa kansan syville riveille tutut Pauli Hanhiniemi ja Ron Jeremy - ja nuoren ihmissuden sekä käsinä että jalkoina näyttelee puolestaan nuori tuottaja-käsikirjoittaja Matti Pekkanen.

Kello on vartin yli kaksitoista päivällä.

Se ei ole ihmissusille otollisinta aikaa.

Etelä-Pohjanmaan pojat ovat toteuttaneet mielettömän projektin, jonka pitkään itänyt siemen on vihdoin kasvanut hedelmäksi ja päässyt elokuvateatterilevitykseen. Filmi on tehty talkoovoimin, täysin ilman Suomen elokuvasäätiön tukea, joten mistään pienestä ponnistuksesta ei ole kysymys. Se on vaatinut tekijöiltään sitkeyttä ja uskoa itseensä monen vuoden ajan, ja ylpeydellä saamme heidän kättensä jälkeä seurata. Hanhiniemi on oikea peto kirkkoherran roolissa, vaikka suorastaan häikäisevän hienosti suoriutuu jokainen valkokangasamatööri. "Nyt minä, Anselmi, ajan sinusta perkeleen pois", sihisee päähenkilön rooli-isä (Sami Palolampi, joka on koko ihmissusi-idean alkuperäinen ideoija) ja hakkaa raivon vallassa vihdalla poikansa selkää. Niin oli hänenkin isänsä aikoinaan tehnyt. Itsetyydytyksestä kun kasvaisi karvoja kämmeniin.

Koska en ole fantasian ystävä, en kauhun enkä scifinkään, suhtauduin tähän jännityselementtejä sisältävään draamaan sen aiheen puolesta epäillen. Jos kyseessä ei olisi ollut syvästi paikallisväritteinen filmi, olisi se varmaankin jäänyt katsomatta ja surullista kyllä, jopa huomioimatta. Onneksi näin ei käynyt. Osansa epäilyyn ihmissusiaihetta kohtaan tuo tosin se, että olen joskus sattunut katsomaan maailmankaikkeuden kenties huonoimman elokuvan Ihmissusi Pariisissa. Siinä surkeasti tietokoneella tehty, etäisesti ihmissutta muistuttava karvaläjä vouhkaa pitkin suurkaupungin viemäreitä ja kiipeääpä Eiffel-torniinkin, hoodeilla kun on. En muista, mitä tein eniten: itkin, nauroin vai häpesin.

Kun vuosia sitten teimme seitsemäsluokkalaisten kanssa ystäväkirjatyyppistä tehtävää, ilmoitti kaksi kaverusta parhaaksi näkemäkseen elokuvaksi Ihmissusi Pariisissa. Ahaa, hmm. Minäkin olen nähnyt sen, aika jännä elokuva oli, hyvä, tytöt! Pyyhin nopeasti oman vastaukseni kohdasta "surkein koskaan näkemäni elokuva".

Vaikka Anselmi päihittää pariisilaiskollegansa 100 - 0 muussakin kuin päänäyttelijän (Aleksi Holkko) söpöydessä ja Vantaalta muuttaneen skittapastorin (Sami Alho) ällöttävän hyvässä roolisuorituksessa, niin ihan kaikki ei Anselmi, nuori ihmissusi -elokuvassakaan ole kohdallaan. Tärkein epäkohdista on nimi. Onneksi leffan tekijät ovat kuitenkin asiasta samaa mieltä: huokaisin helpotuksesta, kun kuulin lopullisen käsikirjoituksen kirjoittaneen Pekkasen nauraneen jo vuosia sitten räkäisesti Palolammen nimiehdotelmalle. Koska nimi oli muidenkin mielestä surkea, oli siitä melkeinpä pakko alkaa työstää jotain. Pitkään ja hartaasti työstettiinkin, ja hyvä tuli. Seitsemäsluokkalaisten mielestä elokuva olisi tosin saanut olla nelituntinen, ja kunnon roiskuvaa verilöylyäkin jäätiin kaipaamaan.

Minun mielestäni Suen Tassu on oikein sopivasti karvainen.


                                 Anselmi, nuori ihmissusi  saa ensi-iltansa 24.1.2014.
                                 Käykää katsomassa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti