tiistai 24. syyskuuta 2013

Opettajarassukat

Yläasteella sijaisen vetämä oppitunti oli aina juhlahetki arjen keskellä. Se merkitsi, ettei tarvinnut (muka) tehdä paljon mitään, ainakaan tosissaan, ja että puolet tunnista saattoi mennä ohjeiden etsimiseen, niiden antamiseen ja noudattamisesta muistuttamiseen. Jos koulun oma vakituinen opettaja oli sijaisena, tunnelma ei ollut yhtä korkealla. Hänelle oli vähän vaikeampi valehdella.

En kadehdi sijaisia. En sitten ollenkaan. Lauma yläkouluikäisiä hulluja vastassa, kukapa sitä erityisesti himoitsisi. Paitsi joku yhtä hullu, niin kuin vaikka opettajaksi aikova. Sellainen, joka kuvittelee, että hänellä on alalle kutsumusta. Eipä ole kauan.

Sijaisopettajiin on kautta aikain suhtauduttu velmuillen, eikä ole ollenkaan tavatonta, että koko luokan pulpetit on esimerkiksi käännetty väärään suuntaan. Kaikista tavallisinta lienee kuitenkin se, että muutama älypää valehtelee nimensä tai vaihtaa sitä vieruskaverin kanssa, ja on onhan se tietenkin ihan tosi hauskaa. Varsinkin, jos paikalla on Seppo Taalasmaa. Onkin tilastollisesti yllättävää, miten paljon niitä yhteen kouluun mahtuu. Näppärä sijainen voi toki antaa samalla mitalla takaisin: itsensä voi aina esitellä Kaarinaksi tai Joukoksi, joka on oppilaan äidin työkaveri tai vanha luokkatoveri ja jolla on vanhempien puhelinnumero heti pikavalinnasta seuraavana. Tarpeen tullen voi myös esittää soittavansa numeroon ja käydä pätkän dialogia, mutta niin hyviä näyttelijäntaitoja ei sijaisopettajalla yleensä vielä ole.

Toista se on meillä vakituisilla.

Voi meitäkin toki yrittää välillä jekuttaa, onhan se leikkivässä lapsessa ihan puoliterve piirre. Erään porukan kuulin kerran vetäneen piirtoheittimen johdon seinästä ja laittaneen pistorasian lähettyville ennen tunnin alkua muovisen käärmeen. Voi sitä matelijakammoisen opettajan huutoa kohtaamistilanteessa. En tiedä, oliko oppilailla loppuviimein edes hauskaa. Opettajalla ei ollut. Ei sadellut kiitosta eikä ymmärrystä, ei kuulemma ainakaan hyvin pitkään aikaan. Paljon harmittomampaa onkin kääntää vaikka kellonviisareita tai koputtaa pulpetin kanteen siten, että opettaja laukkaa ovella katsomassa, kenellä on asiaa. Jossain vaiheessa se ei enää mene läpi, jos opettaja on hoksaavainen.

Vuosia sitten luokka oli lyönyt vetoa tehtävistä, joita piti tunnilla eleettömästi ja mitään selittämättä suorittaa. Kaiken jo nähnyt matematiikanopettaja ei korviaan lotkauttanut tai edes silmiään pyöritellyt, kun yksi kilteimmistä tytöistä lähti kesken tunnin konttaamaan opettajanpöydän ympäri ja hirnui mennessään. Tarina kertookin, että samainen opettaja oli itse kerran katkaissut metelöivän ryhmän elämöinnin sillä, että oli mennyt luokassa hiljaa pöytänsä alle istumaan. Jossain vaiheessa porukka oli alkanut ihmetellä, mikä opettajaa vaivaa, vilkuillut kummissaan toisiaan - ja hiljentynyt.

Matematiikanopettajat ovat vähän sellaisia erikoisia. Ei sille varmaan mitään voi.

Ehdottomasti pisimmän korren on kuitenkin vetänyt opettaja, jonka olen kuullut kerran hiljentäneen yliaktiivisen luokan tehokkaasti siten, että on istahtanut loppuviimein tuolilleen ja istunut vain ääneti paikoillaan. Kun luokka ei halunnut välittää vihjeestä vaan jatkoi kovaäänistä hillumista, alkoi opettaja käydä aina silloin tällöin kirjoittamassa taululle numeroita. Jossain vaiheessa joku kiinnostui ja  kysyi, mitä opettaja tekee. Lehtori ei puhunut mitään, istui vain paikoilleen, odotti hetken ja lisäsi uuden numeron. Tätä kesti tovin.

- Siis oikeasti, mitä noi numerot nyt on? kuului pian jo useammasta suusta.
- Ne ovat summia, jotka tipahtavat tililleni, vaikka en tee yhtään mitään, vastasi opettaja tyynesti.

Lukuhalut palautuivat.




6 kommenttia:

  1. Mahtava tuo viimeinen :D
    Tuli kyllä elävästi mieleen omat yläasteajat - tosin vähän kauhullakin.
    Meidän luokka kun oli opettajienkin keskuudessa tunnettu siitä että tytöt ovat kuin enkeleitä ja pojat pikkuhirviöitä, meni hämmästyttävän tasan sukupuolen mukaan tämä jako.
    Joskus oli ihan hauskoja, harmittomia piloja sijaisille. Ja tuollaiset fiksut sijaiset saikin porukan sitten hyvin kuriin.
    Sitten taas on niitä sijaisija jotka ei saa luokkaan mitään otetta. Meilläkin oli useamman kerran yksi nainen sijaistamassa... häntä kävi ihan sääliksi vikalla kertaa kun meille sijaisti. Laittoi videon tunnin ajaksi pyörimään ja silti se tunti oli niin rauhaton ja kamala, sijaisparkaa haukkui moni pojista niin pahasti että naisparka lopputunnin itki siellä luokanperällä... oli aika ahdistava kokemus näin oppilaanakin, kun näki miten paha toisella oli olla eikä pystynyt auttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä saattoi tosiaan unelma-ammatti mennä vaihtoon. :(

      Poista
  2. Onko nykyisin sijaisopettamiseen vaatimuksia, jos on niin millaiset valtuudet/säännöt siihen on. Voiko esimerkiksi häirikön nostaa rinnuksista seinälle kuten kaverini (lukiolainen) aikoinaan teki.
    G-I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei voi nostaa seinälle, ei edes huvikseen. Sijaisopena voi toimia käytännössä kuka tahansa hommasta kiinnostunut, ja samoilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla vakioporukan kanssa mennään.

      Poista
  3. Seppo Taalasmaa on tosiaan suosittu nimi myös minun koulussani - ja ihan vakiopeille tätä hoetaan (tai on ainakin hoettu parina viime vuonna)...

    Tuota viimeistä vois itsekin joskus kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä joitakin vuosia sitten suosituin nimi esimerkiksi kirjoitelmissa oli Osama bin Laden. Niin se kehitys kehittyy.

      Poista