perjantai 28. helmikuuta 2014

Perjantaikseni pistelen




Hyvää Kalevalan päivää kaikelle kansalle! Kääntykööt Lönnrot ja Väinämöinen haudassaan.



Perjantaikseni pistelen


Runon rustaan ratokseni
perjantaikseni pistelen.
Viisun virkon, sanoiks saatan
perjantain parhaan paljastan.

Mik’ on tunne taaimmainen
viisaus viikon viimeisimmän?
Miks’ mä ootan onnellisna
pitkän päivän päättyväksi?

Mielessäni maiskuttelen
pohdin paljon perjantaita
askelta arjest' auvohon
lempeähän lauantaihin.

Työt on tehty tavalliset
pellot pantu pakettihin
talikot tallin nurkkahan
kuokat kaikki pieleen portin.

Perjantaina pyydän luvan
laittaa ladon jo lukkohon
saranat suuret säppihin
liu’utellen lasketella,
sunnuntaihin sukellella.

Salaisuus on päivän tämän
arjen ankaran päättävän:
vapaahetki vastuhusta
viran velvollisuuksista.

Viinin laitan virtaamahan
juoman julkean juoksemahan
kannun kaadan kurkustani
perjantaipullon pamautan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti