Mikä neuvoksi elämässä?

Se on sillä tavalla, että nykyään ei oikein osaa elää. Ainakaan siten, miten pitäisi. Onneksi kysyvä ei tieltä eksy, joten ei muuta kuin askel kohti kirjastoa tai kirjakauppaa, niin johan alkaa löytyä hyllykaupalla ohjeita meidän jokaisen elämään: elämänhallintaoppaat kertovat, mikä on paras tapa laihduttaa, syödä tai olla syömättä, liikkua, juosta, haastaa itsensä, ajatella, antautua nykyhetkelle, elää parisuhteessa, olla äiti, olla isä, yhdistää työ ja perhe, vahvistaa itsetuntoa, lihaksia, unenlaatua, kynsiä, pitää itsestään huolta, ymmärtää, lohduttaa, olla tukena ja ottaa tukea vastaan, tuntea lukkonsa, avata sydämensä universaalille rakkaudelle, venytellä, erota, olla luonnonmukainen, vapautua mielensä kahleista, toteuttaa itseään, tutkiskella syvimpiä tuntojaan, välttää stressi tai voittaa stressi, etsiä mielenrauhaa, joogata, mielikuvaharjoitella, koota aarrekarttoja, keskittyä, vapautua ja tehdä voimaruokaa. Saku Tuominen ei ole valinnut yhtä ja kapeaa segmenttiä, vaan kertoo 20 eurolla yksissä kansissa hyvän elämän lyhyen oppimäärän (Linkki). Josko sitä sitten pärjäisi pelkästään sillä?

Jotenkin nyt vain tulee väistämättä mieleen, että miten sitä ennen oikein osattiin yhtään mitään? Miten silloin löysi oman todellisen minänsä tai oli onnellinen? Vahingossa?

Neuvola pistää jo lapsena eteemme kasvukäyrät. Ole tällainen, ne vaativat.
Ole oma yksilösi, mutta mieluiten kiltti ja rauhallinen, toivovat lastentarhat ja koulu.
Korosta persoonaasi - näin erotut massasta, huutavat naistenlehdet.
Tuo ei ole normaali, kuiskivat puolestaan monet itseään toteuttavien selän takana.

Ei ihme, että ihminen on hukassa ja lukee oppaita siitä, miten pitäisi olla ja elää. Koska neuvot ovat erilaisia ja niitä on paljon, meidän tulee todennäköisesti lukea hyvin monta teosta, jotta voisimme muodostaa käsityksen siitä, mitkä neuvot sopivat meille itselle ja tekevät juuri meidän elämästämme laadukkaan.

Entäs, jos vain eläisi? Tekisi virheensä, menisi mutkan kautta tai välillä suoraan perille, löytäisi väylänsä itse. Mitä, jos vaikka kuuntelisi ystäviensä neuvoja ja lähipiirin viisautta ja keskustelisi heidän kanssaan sen sijaan, että alleviivaisi kymmenen kirjaa? Voisiko niitä oivalluksia tai vahvistuksia valinnoille syntyä siten? Kasvokkain ja ihan ilmaiseksi? Minä ainakin olen saanut yhden kullanarvoisen vinkin, jota voi soveltaa moneen tilanteeseen.

"Tissit edellä", opastaa ystäväni. Näin teemme.