Homorahka

Minusta on jännää kirjoittaa urheilumaailmasta, josta en oikeastaan voi väittää tietäväni kovinkaan paljon. Näin sivustakatsojana ihmeteltävää kuitenkin riittää, ja se, jos mikä, oikeuttaa huutelemaan puskista. Nyt ovat meneillään vuoden tärkeimmät kilpailut, ja niihinkin liittyy paljon kyseenalaistamista, joten olen oikeastaan trendikkäästi imussa mukana. Pappani kävi monta kymmentä vuotta sitten silloisessa Sotshissa, en muista enää miksi, mutta kävi kuitenkin ja toi tuliaisaarteinaan mukana muutaman kauniin, sileän rantakiven. Eipä kaupungissa paljon muutakaan varmaan ole niiden vuosien jälkeen kasvanut, mitä nyt yksi miljardeja tai ainakin hyvin paljon maksanut olympiakylä, jossa on aika moni kivi ilmeisesti edelleen irrallaan. Ja koira kivitettäväksi.

Siirrytäänpä kuitenkin urheiluun. Pysähdyin tuossa hetki sitten Facebook-keskusteluun, jossa esiteltiin uusi, urheilijoille ja treenaajille suunnattu hyvänmakuinen aamu- tai välipala: Arlan proteiinirahka, maku puolukka. Se oli tietenkin samantien (maistamatta) joidenkin mielestä homorahkaa, sillä tosijätkä vetää kuulemma proteiininsa maustamattomana jauheena. Suomalainen punttimies ei, saatana vieköön, tarvitse gay-karpaloa tai mansikkamelissaa proteiiniaan sotkemaan, ja oikeastaan parasta on vetää olohuoneessa raaka kyljys. Siinä ei ole mitään homoa! Jotenkin vain tuli mieleen, en tiedä miksi, että kova on ihmisen tarve todistaa heteroutensa.

Ei kiinnosta! Syökää, mitä haluatte! Olkaa, mitä haluatte! Pistäkää silmänne kiinni, kun taivaalle ilmestyy kesäinen sateenkaari ja teeskennelkää, ettei sitä ole siellä! Taivaan vammatilahan se on, kyllä siihen rokotus tai jokin muu keino vielä varmasti keksitään. Piiloutukaa sateen jälkeen varmuuden vuoksi kaappiin. Jos uskallatte.

Että sellaista nyt lyhyesti täältä henkisen jumppakärpäsen urheilu-uutisista. Tämän päivän varjo-Sotshi-mielipiteeni on se, että rahkan ei kuulu olla seksuaalinen arvovalinta.