torstai 25. huhtikuuta 2013

Jee, vanhempainilta!

Tänään se taas oli, vanhempainilta. Toisinaan pakkaudutaan jumppasaliin kuuntelemaan ostovoimalla eteen pökättyä asiantuntijaluennoijaa, toisinaan mennään suoraan luokkaan ja surman suuhun kuulemaan lapsen opettajaa, joka ei kuitenkaan voi yhteisesti edes sanoa juuri mitään kuin kehua syksystä hieman rauhoittunutta ilmapiiriä tai kannustaa kotiväkeä tarkastamaan välillä jälkikasvunsa läksyreppua ja nukkuma-aikoja. Tätä ennen käytävällä tai tilaisuuden jälkeen parkkipaikalla arvostellaan tietenkin tuttujen kanssa puolisalaa opettajia, toisten vanhempien kasvatustaitoja tai -taidottomuutta, kaikkeen syypäätä rehtoria, ankeita luokkatiloja, olemattomia välituntiaktiviteetteja, kouluruokaa ja koetahtia - ja muistutetaan, etteivät juuri ne kuitenkaan ole paikalla, joiden eniten pitäisi kouluasioista tulla keskustelemaan.

Kannattaa kuitenkin kaiken tuoksinnan keskellä pitää kirkkaana mielessä, että mitä enemmän on äänessä, sitä aktiivisemmalta tulee vaikuttaneeksi. Sitä kuulkaa saattaa päästä aivan vahingossa vanhempaintoimikuntaan tai luokan yhteyshenkilöksi keräämään rahaa opettajan yhteisjoululahjaan, josta ei koskaan olla samaa mieltä (hierontalahjakortti vai Kalevala-koru), mutta jonka hankkimisvastuuta kukaan muukaan ei missään nimessä pysty kantamaan.

Toki vanhempainillassa on rattoisaakin, varsinkin niillä, joiden lapset tuovat kokeista kotiin kymppejä ja kaikki mahdolliset taulukot ovat hymynaamoja täynnä. Silloin hymyilee huoltajakin onnellisena eikä pakene takapulpettiin ja mumise nimeään hihaan. Tällaisessa onnekkaassa jälkikasvutapauksessa oman nimen lisäksi on myös hyvä kajauttaa kuuluvalla äänellä, kenen äiti tai isä on, jotta se kaikille varmasti tulee selväksi. Yläkoulun puolella on kuitenkin parasta pitää mielessä, että lähes jokainen oppilas häpeää syvästi vanhempiaan ja toivoo, että he eivät todellakaan puhuisi koulussa yhtään mitään. Se olisi niiiiin noloa.

Ei ole silti helppoa opettajallakaan. Päivä lasten kanssa, ilta vanhempien. Lapsilla on asiaa, vaikkei kysykään, ja jälkimmäiset eivät puhu mitään, vaikka pyytää. Kerro siinä nyt sitten kierrellen ja kaarrellen Jussi-Petterin ja Amanda-Camillan nimiä mainitsematta, että luokassa on kovasti häiriötä, vihko varastettu ja tupakanpoltostakin jäänyt kiinni koko poppoo, vaikka syytetyt luonnollisesti kiistävät tapahtuman ja vaativat videotodisteita. Kun tiedustelee, onko kenellekään noussut mieleen mitään kysyttävää, voi jo etukäteen olla varma, ettei ole.

Nimettömänä kirjoitettu paperilappu on tosin aina varma vaihtoehto - jo alkaa löytyä epäkohtia. Siksipä se kannattaa unohtaa kokonaan ja toivottaa kaikille hyvää illanjatkoa.



2 kommenttia:

  1. Oh, minullakin oli eilen vanhempainilta! Mutta koska olen nykyään lastentarhatantta enkä äikänope, ja vieläpä aivan eri maassa kuin Suomessa, on suorastaan hinku päästä vanhempainiltoihin :D Saan sieltä ylityötunteja ja lisäksi voin nauttia lasin tai pari viiniä.

    VastaaPoista
  2. Meillä ei saa ylityötunteja eikä viiniä. Järjetön systeemi.

    VastaaPoista