Kartalla

Silloin, kun minä olin nuori, laukattiin luokkaretkillä ulkomaita myöten. Yläasteemme vakiokohde oli naapuri-Tukholma, mutta taisivat jotkut ahkerimmat rahankerääjät käydä puhumassa englantiakin. Siihen maailman aikaan luokkaretkien toteutumiseksi ei tarvinnut pitää myyjäisiä ihan joka viikonloppu, ei edes toinen, sillä kausi oli nouseva ja opettajainhuoneessa myytävät kuivakakut tekivät kauppansa. Mikään ei ole kuitenkaan enää kuin ennen, eivät edes nuoret tai opettajat. Nykyisin retkeilläänkin  useimmin kotimaahan ja tyrkytetään sukulaisille bambusukkia, muutama reipas rekallinen vessapaperia, lootakaupalla Isoisän hampaisiin tarttuvia kolakaramellejä ja muorin pikkuleipiä. Kalliita ovat ja pahoja. Kahta ensin mainittua en ole maistanut.

Viime viikolla minäkin pääsin pitkästä aikaa opintoretkelle. Suuntasimme oppilaiden toivomuksesta  Helsinkiin asti, ja se oli huulikiillon arvoinen paikka. Muistinkin tapakasvattaa bussissa takanani istuvia tyttöjä: isoolle kirkoolle on syytä panna aina vähän juhlavampaa ylle, kammata kerrankin hiukset ja sipaista tuoksua korvan taakse, jotta navetanhaju peittyy. Kaikista tärkeintä on silti esittää, että tietää, minne on menossa. Ellei tiedä, voi aina pysähtyä sitomaan kengännauhoja ja katsoa salaa periskoopilla, missäpäin on eduskuntatalo tai eniten valokylttejä - kunhan ei pysähdy lähellekään minkäänlaisia raiteita, sillä ratikanperkeleet ne tulevat hyvin herkästi ja tappavat.

Jaoin kaikesta tärkeästä etukäteiskoulutuksesta huolimatta retkeläisille ihan vain varmuuden vuoksi kartat. Nuoret  häpesivät siihen selventämiäni maamerkkejä ja tunkivat lappuset laukkuihinsa piiloon. Ensimmäisen nöyrtyi kuitenkin jo 50 metrin päässä Sanomatalon kulmalla ja kaivoi karttansa esiin. Maalaiset olivat tulleet kaupunkiin. Niitä me olimme ja olemme. Minäkin kaikkine huulikiiltoineni, vaikka olen Stockmannin kanta-asiakas netissä melkein joka viikko ja äskenkin laitoin vesitrampoliinin ennakkotilaukseen.

Retki pääkaupunkiseudulle virkisti kovasti. Sivistyimme suuresti Fazerilla, ja ehkä eräät meistä hieman ylensöivät ilmaista suklaatakin, mutta en minä. Tutustuimme myös Heurekan kehonäyttelyyn ja katsoimme perinteisen rottakoripallo-ottelun, shoppailimme ja söimme bussissa sipsejä. Olin hyvin ylpeä nuoristamme, kun heille tahdottiin antaa ylistävää palautetta keskittymisestä ja käyttäytymisestä.

Kyllä meidän nuoremme ovat hienosti kartalla.