Manulle illallinen

Keittiössä häärii jos jonkinlaista mämmikouraa ja lusikkansa toisten soppaan työntäjää, eikä ihme: joillekin ruonlaitto on helppo nakki, joillekin pelkkää tervanjuontia, yksi on tarkkana kuin porkkana ja toinen häiritsee muita syöttämällä heille pajunköyttä. Parhaimmankin kokin on kuitenkin joskus nieltävä ylpeytensä ja aloitettava puhtaalta pöydältä.

Ruoanlaiton alkuvaiheessa on hyvä sekä erotella jyvät akanoista että muistaa aina pitää puhtaat jauhot pussissa. Koska ruoalla ei saa leikkiä, on olennaista, ettei myöskään ala pelleillä keittiössä nakit silmillä. Uusia ja eksoottisia reseptejä ilmestyy kuin sieniä sateella, ja kun on jo päässyt jyvälle kokkaamisen saloista, kiertää muu seurue patoja vesi kielellä ja kuin kissa kuumaa puuroa. Aina annoksista ei silti tule mukiinmeneviä, mutta ei kannata vetää heti hernettä nenään, vaan ottaa uudelleen lusikka kauniiseen käteen.

Alkuruoaksi voi tarjota vaikkapa pähkinän purtavaksi - tai jos haluaa päästä valmisteluissa vielä edullisemmin, antaa ruokailijan maistaa omaa lääkettään. Ruokahalu kasvaa syödessä, ja pian sitä käydäänkin jo kiinni pääruokaan kuin sika limppuun. (Takuuvarmaa on tarjota hullulle puuroa.)
Kiihkeän aterioinnin lomassa on syytä muistuttaa, ettei kaikkea kannata purematta niellä ja että joskus voi jäädä jotain ikävästi hampaankoloon. Jos seurue siitä huolimatta syö kuin hevonen, käske sen sanoa muikku ja ota onnistuneesta hetkestä kuva.

Joskus käy niin, että joku haluaa puhua illallisen aikana suunsa puhtaaksi. Silloin voi pistää myös oman lusikkansa soppaan, sillä jotain sitä pyörii kielen päällä kuitenkin. Ei muuta kuin luu kurkkuun ja jauhot suuhun! Painukoot sinne, missä pippuri kasvaa! Jossain vaiheessa on tosin hyvä niellä ylpeytensä, laittaa riita poikki ja voita väliin.

Jälkiruoka kruunaa aterian. Moni kakku on päältä kaunis! Ahneella on kuitenkin paskainen loppu, joten on parempi, ettei tarjoa makeaa mahan täydeltä. Oiva aterian päätös onkin kylmä kahvi, joka nautitaan kultalusikka suussa.