tiistai 16. heinäkuuta 2013

Jokaisessa meissä asuu pieni rikollinen

K-kaupassa oli poliisi. Olin hetkessä varma, että hän oli tullut minua hakemaan, sillä miten rikolliseksi sitä voikaan itsensä maitohyllyllä tuntea, kun muutaman metrin päässä kermajuustojen kohdalla seisoo pamppuhousu ja ihan varmasti vilkuilee suuntaani syrjäsilmällä. Siinä käy nopeasti mielessä, että on joko ajanut ylinopeutta parkkiruutuun tai jonkun yli, pistänyt jonain hämäränä hetkenä ostoslistansa takana piimäpurkin hihaansa tai tehnyt vähintäänkin veropetoksen unissaan. Kyllä näkyy harjaantuneelle silmälle naamastani kauas, että olen syyllinen melkein kaikkeen, kuten esimerkiksi siihen, että ostin ehkä vähän turhaan nettikaupasta uuden sohvatyynyn, vaikka se olikin totuuden nimissä täydellinen tulevaa makuuhuoneen remonttia ajatellen ja kaiken lisäksi alennuksessa. Sieti ollakin.

Ei ihme, että nyt tultiin hakemaan. Mies ei vielä tiedä remontista, mutta kyllä vihikoirat nuuskivat ja poliisi tietää.

Yritin laittaa kaikki näyttelijäntaitoni peliin ja harkitsin sydän jännityksestä pamppaillen muka Valion ja Pirkan maidon välillä, sillä maidon litrahinnan ja päiväyksen vertailuun kuluu helposti minuutti pari ja sitä antaa itsestään vastuullisen kuluttujan ja kunnon kansalaisen kuvan. Tutkin keskittyneesti ostoslistaani, jossa luki mansikoita, mutta en todellakaan lähtisi enää etenemään takaisin poliisisedän suuntaan. Nytkin hän aivan selvästi vilkaisi minuun päin, miehet vain eivät hallitse silmiään ja tajua naisten aina rekisteröivän kaiken, mutta esitin, etten huomannut. Ei totta vie, kyllä nyt tuli lähtö.

Melkein itku tuli, kun ajattelin rikostaustaani: olen varmasti kopioinut laittomasti oppikirjan sivuja, olen näyttänyt elokuvia luvatta muuallakin kuin öljynporauslautalla, olen nauhoittanut kasapäin c-kasetteja kaksipesäisellä soittimella jo lapsena. Pahuus huokuu minusta ja valuu käytävällä tuskanhikenä kohti konstaapelia.

Huomasin ostavani paniikissa vispikermaa koko suurtaloustonkan, vaikka mökillä ei ole ihan heti tarvetta vatkata koko metsänväelle vaahtoa. En kehdannut laittaa pakkausta enää takaisin, sillä epäröintini paljastuisi, ja voisihan sitä nyt itse asiassa pitää vaikka lettukestit sukulaisille. Tai mies saisi pitää, sillä minä olisin kaltereiden takana. Saisivat lapsetkin enemmän lettuja, joskin vähemmän mansikoita.

Makaronien kohdalla poliisi meni ohi, mutta pysähtyi lähelleni tonnikalojen viereen, pitäähän epäiltyä pitää silmällä. Olisiko paras vain suoraan tunnustaa, että kyllä, olen ajellut myös kännykkä korvalla ja ehkä huonolla tuurilla ohitustilanteessa on saattanut hetkeksi, mutta ihan vain hetkeksi, nousta nopeus yli sallitun rajan. Lieventävänä asianhaarana täytyy kyllä ottaa huomioon, että muuten olen hyvin tunnollinen ja aika herttainenkin hyvänä päivänä. Voisin tehdä vankilassa käsitöitä ja pääsisin varmasti hyvällä käytöksellä aikaisemmin pois, jos pitäisin vaikka jotain lukupiiriä tiistaisin.

Etenin etsivä tiukasti kintereilläni kassalle, jossa pikkulapsi tapitti häpeilemättä hänen vyölle köytettyä pistooliaan. Minäkin tuijotin ja mietin, että jos nyt juoksisin, niin miten hyvä konstaapeli olisi noin niin kuin ylipäätään ampumaan maalitauluja, rosmoja ja hirviä. Ilmeisesti poliisi aisti ajatukseni, sillä hän otti askelia kohti minua. No niin. Siinä se nyt sitten oli. Onneksi saan vielä soittaa yhden puhelun. Rehtori saisi ruveta etsimään lapsille uutta opettajaa. Poliisille en kyllä puhuisi mitään ilman asianajajaani, se on varma.

Pamputtaja vaihtoi donitseineen kassajonoa ja tuli aivan liki. Kylmä hiki nousi näytellessäni huoletonta ja alkaessani maksaa ostoksiani. Pääsisinkö vielä vapaaksi? Lompakko ei löytynyt laukun pohjalta, kun olin kauhuissani ja sitä peitellessäni pakannut kermasäiliöt ja muut hätäostokseni sen päälle.

Parkkipaikalla huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että eipä kyllä ollut mitenkään erityisen komea poliisi ja varmasti olisivat olleet käsiraudatkin liian löysällä. Sitä paitsi minulle tulee takapenkillä matkapahoinvointia. Että keskittykööt todellisiin rikollisiin, kuten vaikkapa keskellä yötä Lapissa kuudenkympin alueella seitsemääkymppiä ajaviin kriminaaleihin.



8 kommenttia:

  1. :D tuo vainoharha iskee aina ku näkee poliisin! Ite kerran lentokoneesta poistuessani näin kasan poliiseja ja olin hetken täysin varma, että olen huumekuriiri ja minut lähetään Brysselistä thaimaalaiseen vankilaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti kävi vielä niin, että kaupan ovella minua vankilaan vievän poliisin pari odotti kamuaan. Siinä vaiheessa olin lyöttäytyä polvilleni kädet ojossa ja kertonut senkin, että en maksanut opiskeluaikoinani tv-lupaa.

      Heittäytyminen olisi ehkä ollut hyvä veto, sillä se poliisi oli oikein vetävänoloinen noin niin kuin työssään.

      Poista
  2. Minä kävelin 2-vuotiaan kuopukseni kanssa lähikauppaan kun suojatietä ylittäessämme poliisiauto lähestyi meitä. Lapseni nosti kätensä ylös kohti poliisiautoa ja sanoi kovalla äänellä "Pyhähy, pyhähy!" Ja mitä teki poliisiauto, otti ja pysähtyi. Samalla pysähtyi sydämeni.Ulos autosta singahti nuori komea poliisi ja tuli luoksemme. Minä näyttelin viatonta ja osoittelin lastani, sanoen mielessäni "Tuo sen teki, minä olen syytön". Ääneen en tietenkään uskaltanut sanoa yhtään mitään. Poliisi kumartui lapseni puoleen ja kysyi nimeä - minä pidätin hengitystä ja ajattelin, että noin pieni ja nyt jo kiinnostaa virkavaltaa. Sitten poliisi meni autoonsa ja etsi sieltä jotain. Lasten käsirautoja, epäilin. No, suureksi yllätyksekseni lapseni saikin poliisitarran ja häneltä vaadittiin lupaus pitää aina autossa turvavyö kiinni. Hengessäni lupasin huolehtia aina, että niin myös käy - vielä sittenkin kun hän on 50 v. kunhan virkavalta vain antaa meidän kävellä rauhassa maitokauppaan, eikä pelottele kunnon kansalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta hei: nuori, komea poliisi! Olisit antautunut vain suosiolla.

      Poista
    2. Helppo se on olla jäkiviisas. Ei siinä paljon pelisilmää ole kun henki on salpautunut, ja sydänkin lyö vain joka toinen kerta. Saattoi hyvinkin olla, että ovela komea poliisi oli oikeasti kiinnostunut minun erityisen viehättävästä olemuksestani, lapseni oli vain tekosyy ja peitetarina. Vertaa valeosto.

      Poista
    3. Kyllä, lapsi oli ehdottomasti tekosyy.

      Poista
  3. minä viimeiksi eilen melkein varastin suolapurkin lähikaupasta. huomasin vasta muut ostokset maksettuani että siellä se kärryn pohjalla korin takana oli piilotellut. onneksi ei ollut poliiseja tuolloin lähettyvillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen usein ollut aikeissa varastaa jotain, sillä sinnehän niitä meinaa jäädä pinaattilättyjä kärryssä roikkuvan kauppalaukun taakse. Tekevät sen varmaan tahallaan.

      Poista