sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Selliin siitä!

Olen viettänyt viikonlopun vankilassa. Tai no, kaksi tuntia perjantai-iltapäivänä, mutta pyöristettynä se on koko viikonloppu, ja koska ostin vankilan myymälästä kuusi makkaratikkua ja mustan, takorautaisen aurinkokellon, niin olen osallistunut toimintaan merkittävästi ja kuulun oikeastaan sisäpiiriin. Tuntuu, että tämän kokemukseni perusteella suorastaan ymmärrän tuomittuja: siellä sitä on joku paatunut rangaistusvanki kuulkaa katunut syntejään ja takonut rautaa vapaus mielessään ja uuden elämän päätös kirkkaana sydämessään. Kyllä siinä ehtii ruiskumaalatessa kaltereita ja pamppuja sisimmässään tarkastella ja sitä, mitä tuli tehtyä ja olisiko perkele pitänyt pitää se huppu syvemmällä päässä eikä lähteä pelleilemään pankkiin ilman maskia. Sitä paitsi aurinkokelloni takonut vanki on varmasti ollut syytön, sillä sanokaapa vaan, kuinka moni tosiroisto on muka niin herkkä, että hitsailee aurinkokelloja? Että en kyllä yhtään usko, että joku huumenarkkari muka olisi tai ainakaan suunnitellun henkirikoksen tekijä. Korkeintaan on vahingossa ajanut vähän taajamassa kännissä ylinopeutta useampaan otteeseen ja saanut tuomion, vaikka oli sula keli ja edessäkin vain yksi polkupyöräilijä. Olisi sekin vaan käyttänyt turvaviiriä, oma vika.

En muuten yhtään tiennyt tarvitsevani aurinkokelloa, mutta olisihan se nyt ollut surkeaa palata kulttuurireissulta kotiin ainoastaan kuusi makkaranpaistotikkua kainalossa. Huh, onneksi niin ei käynyt.

Vanginvartijaihminen kertoi meille karuja tarinoita vankilamaailmasta. Ei tarvitse hänen sellinkäytävillä karttakepillä puolustautuman tai potkuja pelkäämän, jos niin tekisi, vaan äkkiä pääsee kuulemma niskoitteleva kapinallinen eristysselliin ja niin loppuu aurinkokellojen hitsaaminen siihen paikkaan. Sitten ei voi tehdä mitään muuta kuin maata sellissä ja käydä syömässä ja vähän jaloitella välillä tai nostella puntteja. Kun seuraavan kerran pääsee töihin, voi sitten joutua vaikka siivoamaan 0,70 euron tuntipalkalla. Se on luonnollisesti yhtä tympeää hommaa kuin kotonakin, ja siinä voi huonolla säkällä liukastua saippuaan.

Opiskeluaikaina kämppikseni ja ystäväni lukivat psykologiaa, ja olin usein vapaaehtoinen kaniini erilaisissa testeissä. Eräässä persoonallisuutta kartoittavassa monistenivaskassa kysyttiin monin erilaisin ja toistuvin kysymyksin, olenko koskaan varastanut yhtään mitään. Pakkohan sellaiseen on vastata kyllä. Olen ottanut esimerkiksi lapsena toistuvasti salaa keksiä kaapin ylähyllyltä ja jättänyt tyhjän paketin hämäykseksi paikoilleen.

Olen varmasti myös varastanut joskus jotain muutakin, mutten nyt yhtään muista, sillä en ollenkaan osaa takoa aurinkokelloja, enkä halua puoli-ilmaiseksi siivoamaankaan.


Rangaistusvankina, arkistokuvaa.



1 kommentti:

  1. Hyvännäköiset helmet sulla vielä kaulassa.

    VastaaPoista